torstai 11. syyskuuta 2014

Täällä taas

Pitkä pitkä kirjotustauko, kun ei vaan oo saanu aikaiseksi eikä oo muistanutkaan. Kesällä Mintulla oli juoksu ja me lomailtiinkin neljä viikkoa agilitystä. Teki kyllä hyvää niin koiralle kuin ohjaajallekin. Mintulle on löytynyt vauhtia hieman enemmän tai oikeestaan paljon enemmän. Ostin uusia palloja ja hienon lampaankarva-vinku-vetolelunkin pelkästään agilitykäyttöön. No, ei oo vinkukarvalelu kiinnostanut, mut pallot on tuoneet kyllä vauhtia koiraan.

Osallistuttiin Saija Mustosen agilitykoulutukseen juoksun jälkeen heinäkuun lopulla. Koulutus oli kyllä tosi hyvä. Aluksi hieman säikähdin kun sain sähköpostiin ratapiirroksen, esteitä oli yli 30. Hui miten pitkä rata, miten sen muistais ja miten Minttu jaksais... Mutta mehän mentiinkin sitä pätkissä, ihan niinkuin harkoissakin. Tärkeimpiä juttuja meille oli, että Minttu haluaa tehdä mun kanssa yhdessä, vauhtia saadaan sillä lisää että mie juoksen koko ajan rinnalla; mulle siis myös juoksutreeniä. Mun vauhti ei saa koslaan pysähtyä, ihan liian helposti itse jumahdan paikalleni ja sit koirakin sekoaa tottakai ja jää ihmettelemään. Ei mitään helppoa sellaisessa pyörityskohdassa kun tuntuu et ei mee itselle perille kuvio millään. Minttu ei myöskään mielellään irtoa minusta poispäin esteelle ja sitä kannattaa meidän harjoitella. Treeniaikaa ei jäänyt yhdelle koirakolle kun 2x7 min, mutta koin koulutuksen silti  oikein hyödylliseksi ja kouluttajan tapa kouluttaa oli oikein miellyttävä ja kannustava.

Kesätreenit oli meillä jaettu kahteen ryhmään, oma kouluttaja oli lomalla ja treenattiin keskenämme. Onneksi päästiin Mintun kans aikaisempaan ryhmään ja jaettiinkin sit minit ja maksit ominaan, yksi medi tais olla molemmissa ryhmissä. Käytännössä paikalla oltiin melkein poikkeuksetta vain minä ja Minttu ja yksi toinen koirakko. Radat rakennettiin itse ja onneksi tällä toisella oli aina mukana joku rata. Helppoja ja ei kovin pitkiä ettei aikaa mennyt siihen liikaa. Hyviä treenejä saatiin tehtyä yleensä aina. Tosin kun meitä oli vain kaksi niin oma vuoro tuli aina tosi nopeesti ja en yleensä ollut treeneissä kuin puolisen tuntia, se riitti oikein hyvin. Mintullakin pysyi vauhti hyvänä kun harjoitukset ei venyneet liian pitkiksi. Tosiaan, vauhtia on tullut kesällä lisää, ehkä koiralle intoa tehdä, mutta vielä hyytyy aika helposti.  Huomasin sen taas kun ohjatut treenit alkoi ja meitä oli enemmän paikalla ja odottamista oli enemmän. Puhuttiinkin jos jaettaisiin ryhmää vielä syksylläkin kahtia. Meidän ohjaajakin sanoi että vauhtia on tullut ja tulee vielö lisää kunhan esteitten suorittamiseen tulee lisää varmuutta. Hypyt on Mintulle jotenkin epävarmoja, hakee paikkaa. Kokeiltiinkin lopuks ihan et laitettiin "ponnarit" (putken puolikkaat korokkeiksi) maahan ja niitten läpi hypyt. Minttu oli ensin hieman ihmeissään et mitäs tää nyt on, mutta huomattavasti vauhdikkaammin meni. Sit kokeiltiin vielä ilman mitään, vain siivekkeitten läpi juoksua. Näitä mun pitäis nyt itsenäisesti treenailla et sais sitä hyppyvarmuutta ja sitä kautta vauhtia.

Oon pohtinut agilitya meidän kohdalla ja jotenkin on tuntunut kesän aikana et pieni väsähdys ehkä tuli (kävinhän mie keväällä tosi tiiviisti). Kilpailemisen ei oo oikeestaan mielihaluja tai tuntuu siltä. Tää voi olla kiva harrastus meille ilman mitään sen kummempaa tavoitetta ja jos vaikka ei Mintusta olekaan kunnon agility-tykiksi, jos se ei vaan syty tän enempää eikä saa vauhtia kinttuihinsa... Oisko se niin kauheeta jos me "vaan" harrastetaan omaks iloks? Ainakin innolla me jatketaan harjoituksia :)