lauantai 18. lokakuuta 2014
Neljäs päivä sterilisaation jälkeen
Ulkona lenkillä laitoin haavan suojaksi oman tuubihuivin vaikka ei olekaan märkää. No, eihän se kauaa kyydissä mukana pysyny, sen verran oli vauhti ja veto kova. Lenkki ei silti ollut pitkä vaikka menohaluja olikin. Aloitellaan nyt ihan rauhallisesti.
Kolmas päivä sterilisaation jälkeen
Kyllä eläimet vaan aika nopeasti toipuvat, Minttukin ollut ihan normaali jo ja ollaan käyty lyhyitä lenkkejä.
Toinen päivä sterilisaation jälkeen
Päivä sterilisaation jälkeen
Kyllähän se aamu sieltä koitti ja väsytti aika lailla. No, jos päiväunet nukkuisi sitten Mintun kanssa. Aamulla sitten antibiootit, toinen satsi illalla. Kipulääkettä vain kerran päivässä ja sen olin aamuyöllä antanut. Enhän minä mitään päiväunia saanut nukuttua, ei vaan uni tullut vaikka kuinka yritin, mutta ainakin lepäsin. Leivoin päivän aikana kahvikakkua ja mokkaruutua pakkaseen vierasvaraksi ja otin ihan rennosti. Harvinaista herkkua olla vaan kotona yksin, kun mies on töissä ja lapset maailmalla. Aika kivaa toisaalta kun ei liian usein tapahdu. Sen verran jouduin jättämään Mintun yksin, että 5min olin poissa ja kävin maitoa ja tomusokeria Siwasta. Laitoin siksi aikaa bodyn ja kaulurin ja kyllähän huuto kuului ulos asti kun Minttu itki kun tulin kotiin. Mutta onneksi en ollut kauemmin!
Minttu ei oikein ole tykännyt kun annan vettä ruiskulla, mutta huoli juomisesta on pakottanut minut siihen. Minttu tajusi jossain vaiheessa että joko ruiskulla tai juo itse kupista ja sit rupesi juomaan paremmin. Ruoka on maistunut koko ajan hyvin ja lääkkeet menee kinkun tai juuston sisällä.
Mintun sterilisaatio
Kun otin kuljetuskopan, alkoi innokas haukkuminen, yleensä saman reaktion saa aikaan treenireppu. Minttu luuli varmaan pääsevänsä agilityyn. Innoissaan hyppäsi auton kyytiin ja odotteli siellä kun kävin vielä sisällä.
Ajelin Karsikkoon Martinan vastaanotolle ja vaikka oltiin jo hyvissä ajoin, oli Martina vastassa jo. Minttu puntarille ja painoa tasan 7kg. Kopan Martina otti ja siirsi huoneeseen, missä Minttu piti nostaa tutkimuspöydälle. Kysyi haluanko että Minttu rauhoittuu koppaan vai syliin, syliin halusin tietenkin. Laittoi Mintulle piikin ja menin odottelemaan vastaanottoaulaan. Pikkuhiljaa alkoi Minttu hyytymään ja jalat alkoi vaoisten pettää alta. Martina tuli katsomaan ja koska Minttu oli jo puolinukuksissa, pyysi sitten siirtymään leikkaustilaan.
Laskin Mintun pöydälle ja Martina laittoi jalkaan kiristysnauhan ja tippaneulan ja letkun. Sanoi, että Minttu alkaa olla nukuksissa ja käänsi selälleen, mutta Minttuhan yritti vielä ponkaista ylös, ei ihan nukuksissa vielä ollutkaan. Sitten oli minun aika lähteä, mutta tuon pienen ponkaisun jälkeen oli pakko kysäistä ja varmistaa, että nukkuuhan Minttu kohta. Niin sitten lähdin ja jätin mussukan sinne, kahden tunnin päästä saisi mennä hakemaan. Kävin kirjastossa palauttamassa kirjoja ja menin salille. Ajattelin, että parempi treenata niin ei ajatukset ole niin kiinni leikkauksessa. Välillä toki putkahti mieleen, että mitenkähän Mintulla menee.
Kauluria Minttu vierasti ja olin varautunut vauvan bodyn kanssa, että se olisi Mintulla päällä. Kävin itse kirpparilta ostamassa ja sain treenikaverilta muutaman. Tein hännälle reiän ja leikkasin hihat pois. Aluksi Minttu oudoksui bodyakin ja varmaan häpesikin kun sellainen laitetaan päälle. Ajattelin, että yö menisi body päällä paremmin kuin kaulurin kanssa.
tiistai 14. lokakuuta 2014
Syksyn touhuja
Siellä näkyy joutsen kun oikein tihrustaa... |
Itse olen nyt käynyt treenaamassa 4x vko salilla ja noudattanut Fitfarmin lite in shape ruokavaliota. Kestää yhteensä 10 vkoa ja on tuntunut kyllä hyvältä kaiken kaikkiaan tämä projekti. Lisäksi se rakkauteni Bodycombat kerran viikkoon ja kävelyt Mintun kanssa. Kävin myös Kaislan järjestämällä perinteisellä syysvaelluksella Kolilla. Lapsilla harrastuksensa; Joonalla sähly ja Camillalla ratsastus.
torstai 11. syyskuuta 2014
Täällä taas
Pitkä pitkä kirjotustauko, kun ei vaan oo saanu aikaiseksi eikä oo muistanutkaan. Kesällä Mintulla oli juoksu ja me lomailtiinkin neljä viikkoa agilitystä. Teki kyllä hyvää niin koiralle kuin ohjaajallekin. Mintulle on löytynyt vauhtia hieman enemmän tai oikeestaan paljon enemmän. Ostin uusia palloja ja hienon lampaankarva-vinku-vetolelunkin pelkästään agilitykäyttöön. No, ei oo vinkukarvalelu kiinnostanut, mut pallot on tuoneet kyllä vauhtia koiraan.
Osallistuttiin Saija Mustosen agilitykoulutukseen juoksun jälkeen heinäkuun lopulla. Koulutus oli kyllä tosi hyvä. Aluksi hieman säikähdin kun sain sähköpostiin ratapiirroksen, esteitä oli yli 30. Hui miten pitkä rata, miten sen muistais ja miten Minttu jaksais... Mutta mehän mentiinkin sitä pätkissä, ihan niinkuin harkoissakin. Tärkeimpiä juttuja meille oli, että Minttu haluaa tehdä mun kanssa yhdessä, vauhtia saadaan sillä lisää että mie juoksen koko ajan rinnalla; mulle siis myös juoksutreeniä. Mun vauhti ei saa koslaan pysähtyä, ihan liian helposti itse jumahdan paikalleni ja sit koirakin sekoaa tottakai ja jää ihmettelemään. Ei mitään helppoa sellaisessa pyörityskohdassa kun tuntuu et ei mee itselle perille kuvio millään. Minttu ei myöskään mielellään irtoa minusta poispäin esteelle ja sitä kannattaa meidän harjoitella. Treeniaikaa ei jäänyt yhdelle koirakolle kun 2x7 min, mutta koin koulutuksen silti oikein hyödylliseksi ja kouluttajan tapa kouluttaa oli oikein miellyttävä ja kannustava.
Kesätreenit oli meillä jaettu kahteen ryhmään, oma kouluttaja oli lomalla ja treenattiin keskenämme. Onneksi päästiin Mintun kans aikaisempaan ryhmään ja jaettiinkin sit minit ja maksit ominaan, yksi medi tais olla molemmissa ryhmissä. Käytännössä paikalla oltiin melkein poikkeuksetta vain minä ja Minttu ja yksi toinen koirakko. Radat rakennettiin itse ja onneksi tällä toisella oli aina mukana joku rata. Helppoja ja ei kovin pitkiä ettei aikaa mennyt siihen liikaa. Hyviä treenejä saatiin tehtyä yleensä aina. Tosin kun meitä oli vain kaksi niin oma vuoro tuli aina tosi nopeesti ja en yleensä ollut treeneissä kuin puolisen tuntia, se riitti oikein hyvin. Mintullakin pysyi vauhti hyvänä kun harjoitukset ei venyneet liian pitkiksi. Tosiaan, vauhtia on tullut kesällä lisää, ehkä koiralle intoa tehdä, mutta vielä hyytyy aika helposti. Huomasin sen taas kun ohjatut treenit alkoi ja meitä oli enemmän paikalla ja odottamista oli enemmän. Puhuttiinkin jos jaettaisiin ryhmää vielä syksylläkin kahtia. Meidän ohjaajakin sanoi että vauhtia on tullut ja tulee vielö lisää kunhan esteitten suorittamiseen tulee lisää varmuutta. Hypyt on Mintulle jotenkin epävarmoja, hakee paikkaa. Kokeiltiinkin lopuks ihan et laitettiin "ponnarit" (putken puolikkaat korokkeiksi) maahan ja niitten läpi hypyt. Minttu oli ensin hieman ihmeissään et mitäs tää nyt on, mutta huomattavasti vauhdikkaammin meni. Sit kokeiltiin vielä ilman mitään, vain siivekkeitten läpi juoksua. Näitä mun pitäis nyt itsenäisesti treenailla et sais sitä hyppyvarmuutta ja sitä kautta vauhtia.
Oon pohtinut agilitya meidän kohdalla ja jotenkin on tuntunut kesän aikana et pieni väsähdys ehkä tuli (kävinhän mie keväällä tosi tiiviisti). Kilpailemisen ei oo oikeestaan mielihaluja tai tuntuu siltä. Tää voi olla kiva harrastus meille ilman mitään sen kummempaa tavoitetta ja jos vaikka ei Mintusta olekaan kunnon agility-tykiksi, jos se ei vaan syty tän enempää eikä saa vauhtia kinttuihinsa... Oisko se niin kauheeta jos me "vaan" harrastetaan omaks iloks? Ainakin innolla me jatketaan harjoituksia :)
maanantai 26. toukokuuta 2014
Meidän ensimmäiset epäviralliset agilitykisat
Ensin oli vuorossa putkiralli. Radalla oli 6 putkea, joita sitten mentiin, numerot 1-10. Rataantutustumisessa alkoi jännitys nousta vaikka siihen mennessä ei ollut jännittänyt ollenkaan. Ensin tuntui, etten muista millään rataa vaikka ei edes vaikea ollut. Jotenkin se jännitys vaan kasvoi ja välillä tuntui, että jalat lähtee alta. Meidän vuoro tuli ja sehän meni hyvin, muistin kaikki oikein ja Minttu teki juuri niinkuin pitikin. Vauhti ei päätä huimannut, mutta tärkeintä oli että kaikki meni oikein sujuvasti ja ilman virheitä. Radan jälkeen oli hyvä fiilis ja jännitys alkoi laskea. Selvisin vaikka jännittikin. Siinä vaiheessa tosin tuntui, että mitä ihmettä ajattelin, kun olen menossa vielä kahdelle radalle... miten ikinä muistan ne, jos jo lyhyt putkiralli aiheutti tällaisen olon...
Nooh, möllirata laitettiin kuntoon ja rataantutustuminen alkoi. Eipä enää oikeastaan jännittänytkään ja huomasin, että ratahan on tosi helppo, suoraa rallattelua vaan :) . Mulle tuli vaan pikkumoka heti alkuun, lähdin just samalla hetkellä menemään kuin tuomari vihelsi pilliin ja sit jotenkin hämäännyin ja pysähdyin, että mitä nyt. Tuomari vaan totesi, että tuomari antaa luvan lähteä ja jatka vaan, mutta kun sattui ihan alussa, niin antoi aloittaa uudestaan. Mintulle on tullut puomin kanssa jotain ongelmia, hyppäs alussa pois, mut onneks sain takasin puomille ja saatiin se tehtyä. Siitä tietääkseni ainoat virhepisteet.
Ajattelin, että olen hullu kun halusin siihen kisaavien rataan, mutta loppujen lopuks se ei paljoa muuttunut mölliradasta, hieman vaikeutta lisää ja kepit tuli pussin tilalle. Rataantutustuminen meni hyvin ja olin innoissani kun pääsin kokeilemaan käytännössä juuri treeneissä treenattua saksalaista. Kaikki menikin tosi kivasti puomille asti ja sit taas alussa täyspysähdys. Onneks tajusin heti, että nyt irtaannuin liian kauaks eteen Mintusta ja palasin viereen ja saatiin hitaasti ja varmasti puomi tehtyä ja rata loppuun. Lopputulos olikin 0 ja sijoituttiin mineissä lopulta toisiksi. Yksi treenikaveri oli hieman meitä nopeampi ja voittivat, mutta se kolmas osallistuja ei saanut 0-tulosta. Oli kiva yllätys, että palkittiin, mutta vielä parempi kokemuksena, treeninä niin minulle kuin Mintullekin. Halli oli ennestään tuttu ja olisi kiva käydä ihan jossain uudessa hallissa, miten siellä onnistuisi. Mutta olin niin tyytyväinen, että tuli lähdettyä ja alun jännityksen jälkeen huomasin kaiken sujuvan oikein hyvin. Tuli jopa fiilis, että miksi en ottanut kisalisenssiä niin olisin voinut käydä ihan vaan kokeilemassa oikeissa kisoissa, eihän siinä mitään häviä. Jätetään asia hautumaan, nyt en ennen kesäkuun alun kisoja ehtinyt tätä muutosta tekemään. Jospa mölliaksaa olis kesän aikana tarjolla vielä jossain!
tiistai 13. toukokuuta 2014
Saksalainen ja viskileikkaus
Saksalainen meni siten, että koira ohjattiin hypylle takaakierrolla, ohjaajan pitää kääntyä ikäänkuin tehden persjätön hypyn edessä ja ottaa heti koira toisella kädellä jatkamaan rataa. Tässä ei ollut meillä mitään ongelmia, ehdin itse tehdä ohjauksen hyvin ja Minttu hoksasi miten kuuluu mennä. Tätä tuli molempiin suuntiin radalla harjoiteltua.
Viskileikkausta harjoiteltiin kahden hypyn pätkällä, joista toinen oli tavallinen hyppyeste ja toinen oli muuri. Koiran tuli putkesta ohjaajan vasemmalta puolelta, ohjattiin hyppäämään vasemmalla kädellä ja vähän niinkuin takaaleikkauksen idealla vaihdettiin ohjauskättä jääden itse koiran taakse ja ohjattiin koira hyppäämään muuri. Ensin harjoiteltiin muutama kerta siten, että heitettiin namipalkka ensimmäisen hypyn yli ja sitten muurin taakse. Minttu hoksasi tosi nopsaan idean ja oltiinkin varmaan ainoita, jotka sai sen kokonaisuudessaan tehtyä. Hyvä Minttu!
Sunnuntain treenin lopuks tehtiin nopsaan pieni rata, missä saatiin harjoitella näitä ohjauksia.
Kävin tiistain koulutusryhmän treeneissä, missä treenattiin näitä samoja ohjauskuvioita ja tehtiin rataa. Meillä meni tosi hyvin kokonaisuudessaan! Lopussa sitten kokeilin saada Minttuun vähän vauhtia ja tehtiin yksittäisiä esteitä, minkä jälkeen pallo palkkana.
Monen viikon treeneistä yhteiskooste
Ei oltu eräänä sunnuntaina omissa treeneissä kun tiesin, että maanantaina on mahdollisuus töitten jälkeen päästä hallille. Herätys oli maanantai-aamuna klo 4.40 kun työt alkoi 5.45. Camilla lähti mukaan hallille keppihevosen kanssa ajatuksenaan hyppiä esteitä. Mie hyödynsin heti tilaisuutta ja pyysin Camillaa kuvaamaan videolle meidän suorituksia. Onneks rata oli helppo ja nopeesti katoin sen läpi. Tein ensin alkupätkää muutaman kerran ja sit loppupätkää ja kerrankin pitihän sitä kokeilla koko ratakin useampaan kertaan. Tänään kyllä treenit luisti hyvin ja Minttu teki hyvällä sykkeellä. Oli oikein onnistunut olo treenien jälkeen.
Kohta mennään :) |
Eikö tästä kontaktista tuu jo palkkaa?! Hau, hau!!! |
En taidakaan tuoda palloa sulle, hähää! |
Minttu piileksii putkessa pallon kanssa... |
Yhden treenin aiheena oli hyppyrata. Kylläpä rataantutustumiseen menikin aikaa ja vielä katsottiin yhdessä joitakin kohtia. Jokainen sai kertoa vuorollaan miten ohjaisi ja sitten katsottiin mitä eri vaihtoehtoja olisi niissä kohdissa. Käännöksiä oli paljon ja esteitten kiertämistä kun olivat lähekkäin. Aluksi tuntui, ettei millään voi muistaa, mutta kyllä sitä vaan sai kuitenkin painettua mieleensä. Tehtiin kahdessa osassa, ensin alku ja sitten loppupätkä. Meilläpä ei oikeastaan ollut mitään ihmeempää, yllättävän hyvin Minttu meni. Lähinnä kiinnitettiin huomiota, että tehtiin pienissä osissa ja lelupalkkaa Mintulle jotta vauhti saatiin pysymään hyvänä.
Käytiin tiistain koulutusryhmän treeneissä, missä aiheena oli kisanomainen harjoitus, pyrkimyksenä saada 0-rata. Jokaisella kellosta katsottuna tietty aika tehdä rataa ja virheestä pillin puhallus ja tekemään alusta. Kyllähän niitä virheitä tuli, mutta myös onnistumisia.
Harjoiteltiin yksissä treeneissä leijeröintiä. LEIJERÖINTI: Esteen ja ohjauksen välissä on ylimääräinen este, eli ohjataan kauempaa niin että väliin jää este jolle ei kuulu mennä.
Sain treenistä videopätkän ja se puhukoon puolestaan siitä, millainen rata oli ja mitä tehtiin. Meidän kouluttaja ei ollu tänään, mutta hyvin me saatiin treenattua keskenämme ja autettua toinen toistamme. Hidastahan tuo meidän meno on, mutta ehtiipähän ohjaaja miettiä rauhassa kuvioita.
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Kepeille eri kulmista
Tänään treenattiin keskittyen keppeihin ja eri sisääntuloihin kepeille. Tärkeää oli että koira ohjautuisi itse kepeille ilman että ohjaajan tarvitsee mennä houkuttelemaan keppien alkuun. Ensin treenattiin siten, että hypyn ja putken kautta kepeille piti mennä takaa umpikulmasta (vai mikä lie se oikea termi). Toisella kierroksella avokulmasta, mikä on kuulemma koiralle vaikeampi. Ohjurit oli auttamassa. Saatiin kaksi vaihtoehtoa, joko mennä koiran vierellä kun lähtee suorittamaan keppejä tai sitten mennä koiran takaa kun lähtenyt kepeille etenemään. Ajattelin kokeilla mennä taakse, mutta kuitenkin jäi kokeilematta tällä kertaa.
Me oltiin ensimmäisenä tänään ja ekana on toisaalta aina haastava tehdä. Aluks tehtiin alkuradan pätkä lämmittelyksi ja siitä jatkettiin sit keppien harjoittelua. Aluks mie menin ihan liian kauaks odottamaan putkesta ja kun seisoin vaan ja yritin ohjata Minttua kepeille nin eihän siitä mitään tullu. Enkä edes ite tajunnu vaan kouluttaja neuvoi ettei vauhti voi pysähtyä vaan putken suulta pitää lähteä yhdessä koiran kanssa keppejä kohti ja siitä ohjata koira kepeille. Pari kertaa tehtiin niin, että kouluttaja palkkasi namilla koiran keppien alkuun ja siitä koira kepeille etenemään. Keppien jälkeen koira mukaan ja putki vielä. Sit ilman nameja ja Minttu meni tosi hienosti, onnistuttiin monta kertaa ja saatiin kehuja!
Toinen pätkä, avokulmassa kepeille, sama homma aluksi, että palkka aluksi koiralle keppien alkuun ja sitten ilman ja Minttu hoksas homman niin hienosti! Taas saatiin kehuja ja oli niin hyvä mieli hyvistä suorituksista!
Koiran itsenäinen eteneminen
Tällä treenikerralla oli hieman erilainen lähtökohta. Itse emme saaneet juosta koiran kanssa vaan koiran piti juosta ja edetä itsenäisesti. Tehtiin ensin neljän hypyn suora siten, että kouluttaja oli palkkaamassa hyppysarjan jälkeen ja itse laitettiin vaan koirat lähtemään. Yllättävän helposti onnistui ja kun kutsuin Minttua takaisin niin hyppäsi jopa sarjan takaisinkin päin. Huomasin, että Minttu hyppää esteet ihan tosi läheltä sivusiivekkeitä. Oli hieman hassun näköistä se hyppääminen, kouluttaja sanoi että voisi johtua siitä jos on joskus sattunut jalkoihin riman tiputettuaan kun jotenkin nuo rimat tippuu helpommin sivusta. Niihin neljään hyppyyn yhdistettiin vielä putki alkuun eikä siinäkään ollut ongelmaa, Minttu meni hienosti.
Toinen pätkä oli sitten hyppy-suora putki- A este. Ensin lähetettiin pelkälle A:lle muutaman kerran ja sitten hypyltä. Minttu meni tosi hyvin, ei ongelmia. Tuli vielä takaisin päinkin esteet!
Viimeinen yhdistelmä ole meille haastavin. Vinottain kahden hypyn yli ja suoraan putkeen. Ensin pelkkää putkrä pari kertaa ja sitten ensin yhden hypyn kanssa. Niissä ei mitään ongelmia. Mutta oltiin ainoat joilla ei mennyt kahden hypyn kautta, Minttu hyppäs kyllä ekan hypyn, mutta kiersi toisen aina. Ei voi mitään.
Ihan loppuun kun sai jäädä vielä halutessaan kokeilemaan muillekin esteille niin kokeilin Mintun kans puomia. Eihän se sujunut ei sitten ollenkaan. Minttua pelotti ihan kauheasti kun olis pitäny mennä yksin puomille ja treeenikaveri houkutteli vinkulelun kanssa toisella puolella. Piti lopuksi namien kanssa mennä koko puomi läpi ja jättää siihen kun tuli niin totaalinen kieltäytyminen. Mutta ehdottomasti pitää kokeilla näitä joskus vaikka namialustan kanssa jos ei ole apuria mukana.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Omien virheiden huomaaminen
Tällä treenikerralla meidän piti hieman rakentaa aluksi rataa uusiksi. Ehdittiin jo innostua et onpas helppo rata, ei ole kuin mennä vaan ja juosta läpi. No, ei siitä radasta kauheen vaikea tullu muutoksienkaan jälkeen mut ei ihan niin suoraviivainen ollut. Painetta meille tällä kertaa toi se, että jokaisella oli 5 minuuttia aikaa omaan suoritukseen ja aina kun tuli virhe, kouluttaja puhalsi pilliin ja piti aloittaa alusta. Ideana oli se, että opittaisi huomaamaan omat virheet ohjauksessa. Tottakai saatiin sitten neuvoja jos tarve oli. Tehtiin taas kahdessa osassa rata. Ensimäisessä osassa meille ei muistaakseni tullu yhtään virhettä, toisessa yks tai kaks.
Jännä huomata miten eri tavalla ihmiset ajattelee oman etenemisen ja ohjauskuviot ja kaikki ihan yhtä oikein. Ekat esteet oli hyppyjä 1-3 ja mie automaattisesti ajattelin, että aloitetaan hypyn edestä, menen Mintun viereen lähetän koiran hyppämään ja takaakierrolla seuraavalle esteelle ja sit siitä välistäveto seuraavalle hypylle. Ei käyny mielessäkään tehdä toisin ja osa menikin itse ekan hypyn taakse ja koira jäi odottamaan yksin. Mut hyvin sujui molemmat ohjaustavat ja mikä sopii kenenkin koiralle parhaiten.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Hiihtolomaviikon monet treenit
Loman aikana ehti koirankin kanssa treenaamaan enemmänkin. Tälle viikolle treenejä kertyi huikeat 5 kpl. Maanantaina siis käytiin vapaavuorolla treenailemassa, mistä kirjoittelin edelliseen postaukseen. Tiistaina mentiin illalla koulutusryhmän treeneihin, siellä vaihtuu viikoittain treeniaihe ja kouluttajat ja se maksaa muutaman euron kerta. Tänä tiistaina aiheena oli ansaesteet ja kouluttajana oman treeniryhmämme kouluttaja. Haastavuutta rataan toi esteiden sijoittelu ja aiheen mukaisesti ei menty sieltä mistä ehkä loogisin olisi ollut. Mukana radalla oli myös keinu ja rengas. Siellä oli kolmosissa kisaava koirakin mukana ja kyllähän se meno näytti aika hyvältä. Mintun kans kun mentiin ekaa radanpätkää tekemään niin vaikka kuinka asetuin putken pään eteen ajatuksena siitä ohjata kauimmaiseen päähän, niin eikö mitä Minttu ampaisee mun takaa suoraan putkeen. Nooh, saatiin me se menemään kyllä ja oon tyytyväinen, että Minttu meni kepeille tosi hyvin. Okserieste oli meille vieraampi lopussa ja Minttu pudottikin sen ekalla kerralla. Puomilta alastulon kokeilin tehdä ensin Mintun vierellä ja kontakti meneekin siinä tosi hyvin. Sit kokeilin muutaman kerran niin, että siirryin itse sivummalle kun Minttu tuli kontaktille ja sehän pysyi siellä kun käskin odottaa. Aika siistiä, siitä oli hyvä edetä rauhassa viimeisille hypyille ja ohi yhden "ansahypyn". Kouluttaja antoikin siitä kehuja, että Mintun huomio oli minussa (eikä edessä olevassa hypyssä, mitä ei pitänyt ylittää) ja siksi siinä kohtaa ohjaus onnistui hyvin.
Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Pärnävaaralla mäykkyjen ja podengon kanssa treenailemassa. Otin sille kerralle tähtäimeksi treenata pieniä pätkiä ja kontakteja yrittäen irrottautua itse vierestä. Kokeilin myös sitä, että hidastin omaa vauhtia puomilla ja jättäydyin Mintun taakse. Minttuhan oli ihan ihmeissään ja hidasti omaa vauhtiaan ja meni tosi varovaisesti puomilta alas. Eikä kyllä kontaktikaan meinannut onnistua, meni koiralta pasmat ihan sekaisin kun on tottunut että minä menen aina edellä tai vieressä. Enemmän pitäisikin rikkoa totuttua kaavaa. Hyvä syke oli Mintulla tehdä ja hyvin jaksoi treenata, toki välillä piti lepäilläkin.
Torstaina kävin aamusta vielä hallilla treenailemassa. Taisi olla Minttu jo hieman väsynyt monista treeneistä, mutta pienemmissä pätkissä jaksoi kyllä tehdä. Itse tein ohjausvirheitä, hosuin enkä malttanut odottaa Minttua ja virheitäkin sitten tuli. Mutta aikamoinen tehoviikko treenien suhteen!
Sunnuntain treeneistä teen oman postauksen.
Niiston harjoittelua
Rata oli aika helppo ja looginen, tosi kiva. Mentiin kahdessa pätkässä. Ihanaa, kun Mintulla ei ole pelkoa minkään esteen suorittamiseen, vaan menee kaikki tosi kivasti. Ekalla pätkällä muuten meni kaikki hyvin, mutta viimeisellä putkella meni väärästä päästä sisään. Oli tarkoitus mennä kauemmasta sisään ja lähemmästä ulos, niin Minttuhan meni mun selän takaa lähemmästä tietenkin sisään. Nooh, uudelleen ja jäin odottamaan Minttua hieman lähemmäs ja menin itse rinnalla ja saatiin onnistumaan. Putken jälkeen jatkettiin sitten kepeille ja tosi hyvin Minttu haki kepit. Toinen niisto tuli keppien jälkeen hypylle ja viimeinen radan loppupuolella.
Hiihtoloman kunniaksi ehdin myös vapaavuorolle maanantaina treenaamaan. Käytiin n. 30 minuutin pätkä treenaamassa. Rata oli tuttu, niin ei tarvinnut siihen tutustua vaan pääsi heti tekemään. Sujuikin tosi hienosti, toki virheitäkin tuli, mutta saatiin koko 22 esteen rata yhden kerran tehtyä kokonaan, JEI! Kuitenkin yritän pieniä pätkiä kerrallaan tehdä ja sitten palkka, että into säilyisi. Minttu kun kuitenkin väsähtää niin nopeasti vaikka onkin aina alussa ihan täpinöissään ja tärisee innosta. Yrittää joskus hampaita käyttämällä päästä häkistä pois. Oman kangashäkin tuominen treeneihin on ollut meille oikein mainio ratkaisu, muuten Minttu haukkuisi koko ajan. Nyt joutuu odottaan siellä ja yleensä odottaakin tosi hienosti, joskus haukkuu, mutta kun laittaa kankaan eteen ettei näe, niin paremmin menee. Näpsin kuviakin hallilta.
Joko kohta mennään? |
Ai nakkia ois... |
Millon saa lähteä?! |
Putkesta vauhdilla ulos, ei puhelimen kamera ihan pysy mukana.... |
Keinussa hieman varoen alas |
Kontaktilla hienosti pysyy (ainakin tämän kuvan ottamisen ajan...) :) |
Vinkulelu on mieluinen palkka |
Tätähän voi vaikka jäädä vähän pureskelemaan... |
Ehkä kuitenkin ottaisin sitä nakkia mieluummin... |
Mitäs me tässä välillä oikein huilitaan? |
Hyvä treeni, parempi mieli :) |