tiistai 29. tammikuuta 2013

Sillä se lähtee millä on tullutkin

Mulla on ollut ranne kipeä jo yli viikon ja tuntui että menee vaan pahemmaksi. Olen ottanut kuuriluonteisesti buranaa ja voidellut Voltaren-geeliä siihen. Sillon kun kävin säännöllisesti bodypumpissa ranne kipeytyi helposti, samoin keittiöllä työskennellessä. Nykyisin harvemmin. En tiiä johtuuko siitä, et mulla on aika löysät nivelet. Yks fysioterapeutti sanoi kerran et mun ranne on samanlainen kuin jos se olis muljahtanut pari kertaa ympäri. Mullahan oli molemmissa ranteissa gangliot eli hyytelörakkulat kun olin osa-aikaisena keittiöllä töissä. Ne lähti kortisonilla eikä ole näkyny sen jälkeen, onneks.

Tästä päästäänkin siihen, et sillä lähtee millä on tullutkin. Kävin tänään salilla testailemassa uutta saliohjelmaa. Ranne oli niin kipeä et mietin mitenhän onnistuu ja laitoinkin bodycombatissa käyttämäni rannesiteen käteen. Auttoihan se jonkun verran, mut kyllä kipua silti tuntui tehdessä. Hyvän treenin sain tehtyä silti ja uuden ohjelman 1. osa vaikutti hyvältä. Kokeilin ekan kerran lankkua 5kg paino selässä, kylläpä saakin hyvän tuntuman eikä tarvii niin pitkään asennossa pysyä. Nyt sit ranne tuntuu paljon paremmalta eikä ole enää niin kipeä, jee! Mun veikkaus nimittäin on et salilla ranteeni olen kipeyttänyt, varmaan perinteisessä ja kapeassa penkkipunnerruksessa on ranne päässy pahaan asentoon. Toivotaan et paranis tästä pian ja jos en muuta oppinu niin ehdottomasti hankin salille rannetuet, joita olen ollu hankkimassa jo varmaan kaks vuotta sitten pumpiin...

lauantai 26. tammikuuta 2013

Kännykällä kokeillen tarinointia

Meidän kannettava on miehen matkassa pelireissussa Espoossa ja päätin kokeilla miten onnistuu  vai onnistuuko ollenkaan blogiin kirjoittaminen kännykällä. Mulla on lumia ja jos tulee näppäilyvirhe eikä lue kirjoittamaansa  niin tää heittää itse ehdottamiaan sanoja tilalle ja teksti kyllä muuttuu aika lailla.

Aamulla kävin treenaamassa kuntosalilla ja lapset jäi keskenään kotiin siks aikaa. Nautin siitä että ovat jo niin isoja että pärjäävät. Joonakin haluaa  monesti jäädä yksin siksi aikaa kun käytän Minttua lenkillä. Hyvää harjoitusta syksyä varten kun koulu alkaa. Odotan jo sitä ettei tarvii aamulla viedä ketään päiväkotiin vaan saa mennä töihin ihan itsekseen. Toki mietityttää et miten aamulähtemiset sujuu, mut onneks Camilla on apuna ja puhelimella sit vaan muistutellaan et olethan lähdössä ja onhan reppu pakattu ja mukaan lähdössä ja onhan riittävästi vaatetta päällä jne... Camillan eka kouluvuosi meni niin hyvin kun olin silloin Amicalla osa-aikatyössä ja joka aamu sain laittaa sen kouluun. Oli sit iltapäiväkerhossa, Joona on nyt sitä mieltä et haluaa tulla koulusta kotiin eikä mennä iltapäiväkerhoon.

Kävin torstaina uuden kuntosaliohjelman teossa, nyt vielä ei ollu ohjelmaa tehty paperille. Muistelin mitä liikkeitä sovittiin uuteen ohjelmaan ja tein niitä. Aina on jännä nähdä sit se valmis versio missä järjestyksessä liikkeet on. Teen 2 krt vko koko kropan läpi, aina kahta liikettä vuoropareina tehden. Tällä hetkellä viikko viikolta treeni kovenee ja toistot vähenee  ja joka neljäs vko on kevyempi vko. Tosi kiva tehdä nyt näin. Loppujumpaks olikin kotona ensin lumitöitä ja sit sain vielä kunnon hien päälle leikatessani pakastettua koiranruokaa... Sain kokeiltavaks Mintulle neufrau ruokaa pötkön ja en viittinyt ottaa sulamaan koko pötköä joten veitsellä sahaten yritin leikata poikki. No eihän se ollukaan mikään helppo nakki, lopulta kun olin joka puolelta saanu hieman sahattua, niin hakkasin lihanuijalla palan irti.

Torstaina meillä oli Camillan jalkapallon harjoitusvuorolla jalismatsi äidit vs. tytöt. Tosissaan sai pelata, kyllä on tytöt jo taitavia. Tasapeliin 7-7 matsi päättyi. Mulla oli uudehkot sisäpelikengät jalassa ja kotona sit oikea jalka alkoikin kipuilla tosi  kovasti. En oikein kärsiny kunnolla astua. Otin buranaa ja sivelin voltaren-geeliä ja eilen olikin jo parempi ja pystyi kävelemään. Ei haitannu salillakaan mut jos  jalkaterää kääntelee niin vielä tuntuu. Oli tietenkin niin erilaista treeniä äkkikäännöksineen kuin mihin tottunu ja sit vielä kengät uudehkot, niin eipä muuta  tarvii. Sanonta urheilija ei tervettä päivää nää, on aika hyvä. Vaikka nyt ei itseään ihan urheilijaksi voi sanoa. Oikean käden ranne on ollu jo kohta viikon kipeä. Liekö salilla kipeytynyt, on jo pitkään ollu mielessä ostaa rannetuet ja tänään sain kokeilla yhden toisen treenaajan tukia. Hyvältähän ne tuntui, joten pakko saada sellaiset itselle. Samoin uudet treenihanskat on myös ostoslistalla, kunhan vaan sais aikaiseksi. Vetoremmejä olen kans kokeillu, mut kun en oikein osaa niitä laittaa. Kuitenkin joissakin liikkeissä jaksais isommilla painoilla jo tehdä, mut kun ei puristusvoima riitä.

Tänään oli kiva käydä Mintun kans pitkällä lenkillä kun ei ollu kova pakkanen. Minttu on niin ihana kun se voi olla irti eikä lähde kauas minusta. Toivotaan et tämä ominaisuus säilyy. Tosin sen verran riskillä mennään et varmaan lähtis jos pupu sattuis lähelle. Tänään kapealla polulla toisen koiran ohittaminen sujui mallikkaasti, mut edelleen en tiiä miten kauaks oikein pitäis mennä ettei Minttu kääntyis perään... Toinen juttu on räksytys, mistä pitäs päästä eroon. Minttu ei ennen haukkunu juuri yhtään, no okei, ei se hauku onneks sisällä esim ovikellolle. Joskus saattaa räksyttää jos kuulee jotain mitä me ei kuulla. Haukahtaa kun haluaa ulos, se on hyvä, mut kun pääsee ulos niin ihan kauheaa räksytystä. Se on ärsyttävää, joskus menen suihkepullon kans perässä, mut ei sitä aina jaksa. Pitää varmaan vaan jaksaa mikäli päästä eroon pahasta tavasta.

Oon jo muokannu monta kertaa tätä tekstiä, onpahan samalla tullu siitä harjoitusta ja hyvinhän tää onnistuu puhelimellakin.

Tokavikat tokotreenit

Eilen oli toiseks viimeiset tokotreenit. Haaveiltiin jo jatkokurssista, koska hirvittää hieman jäädä harjoittelemaan täysin omilleen. Kotonakin onnistuu treenaaminen ihan kivasti, mut jälleen kerran oli ohjaaja ottanut takapakkia ja lähtenyt koiran mukaan palkkaamisen suhteen... Siksi olisikin huippua, jos jatkokurssi järjestettäisiin, että joku kattoisi ja kertoisi missä teen väärin. Koirahan ei tee väärin, se on ihan totta, vaan tekee sen mukaan mitä minä haluan ja opetan... Nooh, nyt taas kerran olen saanut kotiläksyksi muistaa omat kriteerit palkkauksessa, olo on välillä melkoisen puupää kun samoista asioista saa huomauttaa. Lisäksi mun pitää itteni rentoutua eikä jännittää turhia. Nooh, kyllä tässä vielä opitaan. Edistystäkin on tullut, että ei kaikki nyt ihan pieleen ole mennyt. Minttu keskittyy hienosti minuun vaikka siellä toisiakin on samaan aikaan treenaamassa ja on motivoitunut tekemään.

Kokeiltiin toko-kokeessa olevaa 2 minuutin paikkamakuuta. Noh, meidän 2 min meni siihen että hoin Mintulle maahan-käskyä, koska nousi koko ajan istumaan ja yhden kerran pääsin jopa metrin päähän koirasta... Tätä siis pitää treenata, mut kotona se meneekin paljon paremmin, vaikka joskus ei maahanmenokaan onnistu ollenkaan. Välillä kun temppuillaan niin käskyt menee  sekaisin ja Minttu tekee mitä sattuu...

Lisäksi meillä oli perusasennon harjoitusta, seuraamista ja hyppyä. Seuraaminen on alkanut ihan kivasti sujumaan ja hyviä vinkkejä sen harjoitteluun sain. Samoin hyppy sujuu hienosti mut  esteen takana seisomista pitää vielä treenata, siinä tulee vielä tepastelua. Ehdittiin omaa vuoroa odotellessa yhden toisen koiran kanssa harjoitella muutaman kerran ohittamista. Kyllähän se hallilla hyvin meni, nyt annapas kun siirrytään lenkkipolulle...

tiistai 15. tammikuuta 2013

Pientä kehitystä havaittavissa

Mintun kans harjoiteltiin tänään, yllätys yllätys, perusasentoon tulemista sivulle. Mikä kumma siinä on kun sitä pitää jankata iät ja ajat... No okei, onhan siinä jo paljon parannusta kun pyörähtää ihan kivasti siihen, jää vaan turhan kauas. Nyt on tainnut unohtaa sen namikättä kohti hyppimisenkin =) Yllätyin kuitenkin positiivisesti, että kun ollaan perusasennossa ja aina kun otin askeleen oikealle, niin Minttu hakeutui itse  viereen perusasentoon. Kehitystä on siis tapahtunut! Jee, kyllä se varmaan vielä oppii. Lisäksi harjoiteltiin hieman hyppyä, kun mies rakensi meille oman hyppyesteen. Menee aika kivasti, vielä pitää harjoitella sitä esteen takana seisomista ja siinä odottamista. Välillä se menee tosi hyvin, mut välillä ei malta. Noutokapulan kans leikittiin, nimenomaan siihen se oli menossa kun Minttu ei enää halunnutkaan tuoda sitä mulle. On kyllä innostunut kapulan noutamisesta ja parannusta on tullut sen suussa pitämiseenkin. Läksy on siis yritetty ainakin opetella =)

Itse treenasin salilla mielessä motto: "no pain, no gain". Saa ja pitääkin tuntua, muuten ihan turhaa edes käydä.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Meidän treeniohjelma

Ollaan Mintun kans Joensuun Agilityurheílijoitten järjestämällä tokon alkeiskurssilla. Perjantaisin meillä on yleensä ollu toko-treenit, mut nyt on parin viikon väli ohjatuissa treeneissä. Varmaan ens viikon treenit jää väliin kun Mintulla on nyt juoksu :( Aluks piti ehkä opettaa enemmän ohjaajaa kuin koiraa, mutta matkan varrella on ohjaajakin sisäistänyt muutamia juttuja omassa toiminnassaan. Tokosta ei ollut mitään kokemusta ennen kurssille menoa ja nyt olenkin siitä aika innoissani, koska sitä on helppo harjoitella kotona. Katellaan uskaltaisiko sitä ihan kisoihin joskus osallistua, mie varmaan kyllä jännittäisin niin paljon et menis ihan överiks. Haaveissa oli agilityn alkeiskurssikin, mutta näiden kahden kurssin väliltä piti sitten valita kun olisivat olleet samaan aikaan ja ei aikataulu mitenkään anna periksi kahteen treenikertaan viikossa. Mintun kans ollaan osallistuttu myös Poksin pentukurssille ja Poksin agilityn pentukurssille. Sit ollaan aika käyty useissa Match Showssa ja paras saavutus on sininen/bis 4. Virallisiin näyttelyihin en ole ajatellut osallistuvani, mutta kiva leikkimielellä käydä kokeilemassa. Tähänkin varmaan pätee hyvin sanonta: never say never =)

Mulle liikunta on tärkeää ja pidän kyllä huolen että pääsen liikkumaan. Tällä hetkellä käyn kuntosalilla 2xvko ja mun ihan rakkain juttu on bodycombat kerran viikossa. Olen kohta 3 vuotta käynyt Kaislalla, välillä oon käyny bodypumpissa, bodystepissä, bodybalancessa ja pilateksessa. Kokeillut olen monia muitakin juttuja mitä siellä on tarjolla, mut kun aika ei millään riitä kaikkeen mihin haluais. Kesällä juostiin miehen kans yhdessä ja välillä kävin yksinkin, mut kun lumet tuli niin se on jäänyt. Lisäksi meidän perheessä mies ja poika harrastaa salibandyä, poika on muksujudossa ja tyttö pelaa jalkapalloa. Ollaan jo monen vuoden ajan käyty koko perhe sunnuntai-aamuisin luistelemassa jäähallilla yleisövuorolla.Viikossa siis aika monta tuntia liikuntaa =)

Ei niin helppoa

Mie luulin, että tää on helppoa... No, onnistuuhan tää kirjoittaminen ja jopa kuvankin sain etusivulle, mut... En vielä ainakaan ole ihan perillä miten blogia muokataan mieluisaksi vaikka kuinka ohjeita yritän lukea. No, kaikki ajallaan, kukaan ei ole seppä syntyessään ;) Olis varmaan pitänyt osallistua johonkin blogin tekemisen kurssille... Joten vinkkejä otetaan vastaan jos joku sattuu tätä jo lukemaan =D


torstai 10. tammikuuta 2013

Tästä se lähtee

Toisten blogeja tiiviisti lukiessa heräsi ajatus, että voisihan sitä itsekin blogia kirjoitella. Ihan vaan omaksi iloksi; omien tekemisten ja ajatusten päiväkirja. Pääosassa jackrusselinterrieri Minttu, mutta siinä sivussa myös meidän muiden perheeseen kuuluvien elämää. Tästä se lähtee!