torstai 28. helmikuuta 2013

Kevyt treeniviikko

Mun saliohjelma jakaantuu siten, että ekalla viikolla treenaan 12 toistolla, tokalla viikolla 10 toistoa ja kolmannella 8 toistoa, aina painomääriä lisäten. Joka neljäs viikko on kevyempi viikko 15 toistona sarjoilla. Olen tykännyt tästä jaosta tosi paljon. Alustavasti puhuttiin mun omaohjaajan kanssa, että kevyellä viikolla vois olla yks salikerta ja toinen kerta olis bodypump. Mut nyt en oo käyny kohta 1,5v pumpissa, niin jotenkin tuntuu että onko siitä mitään hyötyä käydä nyt itteensä kipeäksi tekemässä tai sit pitäis tehdä ihan tosi minimaalisilla painoilla. Olen sit vaihdellen käyny salilla joko yhden tai kaks kertaa, riippuen vähän millainen työviikko ja miten ehtii. Oon yrittänyt selkeästi tehdä kevyemmin, mutta kuitenkin saan aika napakasti tuntumaan kevyelläkin viikolla. En sit tiiä pitäiskö vieläkin kevyemmin ottaa vai saako myös kevyellä viikolla treeni kunnolla tuntua. Pitänee ens kerralla jutella asiasta ja kysyä mielipidettä.

Tällä viikolla kävin tekee jo yhden treenin. En yleensä käy iltaisin salilla vaan pyrin aamuvuoroista päivällä ja lauantai-aamuna käymään, mahtuu paremmin tekemään. No, kello oli puol 5 kun menin ja sali oli ihan täynnä. Ajattelin, et ehdin just Joonan judon aikana käydä pikatreenin tekee. Jos olis ollu ns. normaali treeniviikko niin en olis ehtinyt ja en olis pystynytkään, koska kaikki laitteet oli varattuja :( Kevyeen treeniin se ihan kävi ja sainkin kunnon hien pintaan ja hyvän tuntuman kun pidin napakkaa tahtia yllä. Mutta en tykkää kyllä käydä sillon kun siellä on tupa täynnä. Ja toinen mistä en tykkää, jos tulee kiire tai tunne et pitää kiirehtiä. Joskus niinkin vaan käy.

Sain vihdoin tilattua netistä uudet salihanskat ja rannetuet. Odotan jo kovasti et tulisivat ja pääsis testailee. Samalla oli ihan pakko tilata uus pinkki treenitoppi, mikä käy mun lemppari treenihousujen kans (better bodies fitness long tight), koska niissäkin on pinkkiä. Sit mun oli ihan pakko tilata samanlaiset housut kun noi mun lempparit, mut vaan musta-hopean värisenä, koska käyttäisin aina vaan noita pinkkejä niin pitäähän olla myös toiset =) Mukavampi treenata kun on kunnon varusteet, sen verran mussa on välineurheilijaa!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tänä sunnuntaina ei tekeminen loppunut

Tälle sunnuntaille oli paljon tekemistä. Aamu aloitettiin perinteisesti luistelun parissa. Ei ollut taaskaan kovin montaa luistelijaa meidän lisäksemme.

Tämä kuva yhdeltä aikaisemmalta kerralta kun hallissa oltiin vain me ja anoppi =)


Käytiin kotona syömässä ja suunnattiin Joonan judon talviriehaan Lykynlammelle. Lapset laski pulkalla ja liukureilla, mutta ei ole Lykynlammen laskumäet kovin hyvät. Toinen mäki vaarallisen jyrkkä kuoppineen ja hyppyreineen, pahan näköisesti toisten lapset siellä lensivät laskuvälineidensä kyydistä.



Toinen mäki loivempi ja reunassa kun pysyi niin ihan ok, tosi kuoppainen keskeltä. Yhden mäen laskin Camillan kans ja senkin lopetin kesken kun niin hyppivä kyyti. Pääasia että lapsilla oli mukavaa ja jaksoivat monta mäkeä laskea. Mäkien nousut vaan meinas hapottaa jalkoja, sen verran eilinen salitreeni ja spinning tuntui vielä. Paistettiin laavulla makkarat ja maistuikin ulkona hyvältä.

Lykynlammen pitkät rappuset oli pakko kiivetä ylös. Oli kyllä paikka paikoin lunta niin reilusti että oli huono, mutta ylös asti päästiin ja pyllymäkeä laskettiin alas. Vauhti kiihtyi aika kovaksi, melkein kuin olisi pystysuoraa laskenut. Mie jo fiilistelin ajatusta siitä, että kesällä sit juoksemaan noita portaita ylös :D







Kotiin taas käymään, päiväkahvit kera raparperipiirakan, jota mulla on tehny pitkään mieli. Aamulla sit tein murotaikinapohjaan ja kyllä oli tosi hyvää.



Mintun kans käytiin lenkillä. Yritän päivittän käydä yhden pidemmän lenkin, mutta aina koira ei ole yhteistyöhaluinen, ihme otus. Tänäänkin halusi kotiin nopeammin kuin minä, mut saatiin tehtyä kuitenkin aika kiva lenkki.



Seuraavaksi Camillaa viemään harjoituksiin Areenalle. Samalla sit Josban peliä jäätiin Joonan kans kattoo ja Camilla tuli harjoitusten jälkeen myös. Ei ollu kyllä Josban juhlaa tänään.Tähän onkin hyvä laittaa lasten joskus aikaisemmin tekemät piirustukset Josban pelistä =)



sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Match show

Käytiin PK:n pystykorvakerhon järjestämässä Match showssa Pärnävaaralla Joan hallilla. Kylläpä olikin kylmä kun hallin molemmat ovet oli koko ajan auki... Todettiin Camillan kanssa että tämä harrastus on huomattavasti kivempää kesällä. No, käytiin välillä autossa lämmittelemässä.

Camilla osallistui lapsi ja koira-luokkaan. Osallistujia oli 5 kpl. Tällä kertaa ei sijoitettu ketään mihinkään järjestykseen vaan kaikki osallistujat palkittiin. Joskus aikaisemmin on tämäkin luokka laitettu paremmuusjärjestykseen. Hienosti meni tänään yhteistyö. Huvitti, kun Minttu huomasi minut kentän ulkopuolella ja tuijotti herkeämättä varmaan minuutin minua ihan kuin ihmetellen että mites sinä olet siellä ja minä täällä, mamin koira =)

Me oltiin sitten junnuluokassa. Saatiin pariksi toinen russeli, joka oli sileäkarvainen ja pienempi kuin Minttu, myös paljon arempi. Ei oikein päästänyt tuomaria lähelleen tutkimaan. Minttu jaksoi seisoa niin hienosti että olin tosi ylpeä, vaikka olikin kylmä ja tärisytti. Meidän namikädestä luopumis-harjoitukset ovat vaikuttaneet myös tähän. Minttu ei juurikaan yrittänyt minun kättä ja namia tavoitella vaan hienosti seisoa ja odotti. Liikkeessä Minttu kulkee aina tosi nätisti vierellä minua katsoen. Saatiin punainen nauha ja olin siitä tosi iloinen. Meinas tulla kiire punaisten yhteisarvosteluun kun se olikin ennen sinisiä ja olin ajatellut että siniset menee ensin. Siinä ei sit kuitenkaan sijoituttu, mutta Minttu seisoi maltillisesti jälleen pitkän ajan. Olen niin ylpeä Mintusta! Meitä oli tosi paljon, tais olla 11 koiraa ja kun tuomari laittoi meidät kaikki yhtäaikaa liikkeelle, niin en tiiä miten sai arvosteltua kun tuli joutui pysähtelemään ahtaiden välien takia. Taisi olla tämän tuomarin ensimmäinen kerta tuomaroida kun yleensä kaikissa aikaisemmissa mätsäreissä on ensin sanottu kiitokset niille, jotka eivät sijoitu ja laitettu kehästä pois. Tällä kertaa antoi heti ruusukkeet neljälle parhaalle ja sitten vielä piti nekin uudestaan pyytää kehään kun hän ei ollut tajunnut että pitää jo siinä laittaa paremmuusjärjestykseen. Toisaalta siis ihan turhaan seisotettiin muita koiria, mutta harjoituksen kannalta tietty ihan ok. Monesti aikaisemmin on myös koiria laitettu koonsa mukaan hieman järjestykseen ja vaikka ensin otettu isommat ja sitten pienemmät vertailuun. Nooh, mitäs minä näistä ymmärrän, luulisi vain että olisi helpompi arvostellakin kun kerralla ei olisi niin montaa koiraa.

Camillan luokkakaverin äiti oli myös junnuluokassa ja sinisten yhteisvertailussa saivat 1.sijan. Jäivät vielä sinne odottelemaan BIS-kehää kun lähdettin. Jos ei olis ollu kylmä niin oltais jääty katsomaan. Olivat voittaneet sitten sen luokan, hienoa! Camilla oli nimittäin voittanut arvonnassa koiranruokasäkin, jonka onneksi olivat antaneet mukaan heille ja toivat sen meille. Royal Caninin penturuokaa keskikokoisille pennuille 10kg säkki. Mukaan sai ottaa vielä lähtiessään putkiluun eli ihan kannattava reissu kaikin puolin =D

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Agilityä kokeilemassa

Päästiin tänään Mintun kans kokeilemaan agilitya pitkästä aikaa. Käytiin agilityn pentukurssi syksyllä ja sen jälkeen ei ollakaan päästy kokeilemaan. Oltiin samalla hallilla missä tokokurssi oli, joten ympäristö oli tuttu. Aluks piti hieman muistutella mites homma sujuikaan, mut onneks siinä oli apuna oma henkilökohtainen "valmentaja". Sit valkku lähti omien koiriensa kans hommiin ja me mentiin putkea ja esteitä, kokeiltiin keppejäkin. Kivaa yhdessä tekemistä Mintun kans ja ohjaajallekin tuli ihan hiki. Mulla oli lapset mukana ja niistäkin oli apua joissain kohdin, mut myös hieman haittaa. Ne ois niin kauheesti halunnu hyppiä esteitä ja seurata ihan läheltä, et piti komentaa hieman kauemmas ja olemaan häiritsemättä. Ei nyt ihan pelkästään koiran kans tekemiseen pystyny keskittyy, mut lapset oli niin innoissaan lähdössä mukaan että kyllähän sitä nyt sen verran voi joustaa. Hieman lopuks tokon paikkamakuuta, mut vielä siinä on paljon hiomista edelleen. Nyt jo hieman paremmin välillä pysyi maassa ja pääsin jo varmaan 5 metrin päässä käymään, tosin muutaman kerran nousi sitten istumaan ennenkuin ehdin palkata. Nooh, treenataan... Oli kyllä niin kivaa, et uusiks on otettava =D

maanantai 11. helmikuuta 2013

Minttu tuli kotiin vuosi sitten

Vuosi sitten tämä perhe oli aika jännittyneenä ja odottavalla mielellä lähtiessään hakemaan Minttua kotiin. Oltiin lähdetty jo perjantaina Pieksamäelle mun vanhan luokkakaverin luokse yöksi, ettei ihan niin paljon ajamista tulisi yhdelle päivälle. Etukäteen oltiin mietitty, että mitenkähän pieniä ne pennut oikein on ja entäs jos Minttu ei tulekaan meidän lähelle ja ne muut tulee... Juuri näinhän siinä kävikin, kaikki kolme siskoa innostuneena meitä tervehtimään ja Minttu katseli hieman kauempaa että ketäs nää oikein on. Tosin, kyllä me sit tutustumaan päästiin =)






Minttu oli ensimmäinen pennuista, joka lähti uuteen kotiin. Kieltämättä hieman jännitti viedä Minttu autoon, tästä se meidän yhteiselämä nyt sitten alkaa. Mitäs tämän pennun kanssa oikein tehdään? Alkumatkasta kauhea itkuvirsi, mutta ei onneksi kuin ehkä 10 minuuttia jos sitäkään. Välillä pysähdyttiin pissittämään ja sit taas matka jatkui.




Pitkä matka, mutta todella hyvin Minttu jaksoi kotiin. Kotona sitten ihmeteltiin tätä pientä ihanuutta!



Uni maistui illalla Mintulle ja Joonalle

lauantai 9. helmikuuta 2013

Karanneen koiran tapaus

Käytiin Mintun kans pitkällä kävelylenkillä ja kotiinpäin tullessa meidän tien päässä leikkikentän kohdalla vaelteli koira irti. Ihmisiä siinä käveli jokunen, mutta jatkoivat matkaa vaikka koira kävi nuuskuttelemassa. Näytti siltä, että koira olis karannut koska ei kukaan mukaansa huolinut ja en voinut kääntyä kotitielle vaan lähdin Mintun kans kattoo mikä tilanne. Koira tulikin meidän luokse kun kutsuin ja vaikka Minttu alkuun hieman puolustavalla kannalla rähisi, niin ihan kiltisti se toinen oli, ei ollut pelokas vaan ihan ystävällisen oloinen koira. Pantaa ei ollut ja oli siistin näköinen, rotua en tunnistanut mutta karva oli leikattu ja hoidetun näköinen, ei siis mikään kulkukoira. Joku pikkutyttö oli liukurilla laskemassa mäkeä ja kysäisin tiesikö kenen koira voisi olla. Arveli, että voisi olla yhdestä talosta seuraavalta tieltä. Sinne tielle se koirakin sitten suuntasi ja lähdettiin sen tytön kanssa perään. Koira menikin juuri sen talon pihaan mitä tyttö oli arvellut. Soitettiin ovikelloa ja nuori tyttö tuli avaamaan, ihmeissään tietenkin että miten koira on voinut päästä vapaaksi. Onneksi tuolla pikkutytöllä oli aavistus koiran kodista ja onneksi koira löysi kotiin näinkin helposti. Meidän naapurin pojat kyllä tiesi kenen koira kun sattuivat olemaan pihalla ja kerroin tapauksesta, että olisi sitten varmasti heistäkin ollut apua tarvittaessa.

Tämän lauantain aloitin salitreenillä ja pilateksella. Salilla menikin jotenkin aikaa enemmän kuin olis pitänyt vaikka yritän aina pitää napakkaa tahtia yllä ja tuli hieman kiire tehdä koko ohjelma läpi. Pilates on kyllä aika vaikeaa, koska siinä työ pitäisi saada tuntumaan juuri niissä syvissä lihaksissa mihin kukin liike kohdistetaan ja samalla koko muu kroppa pitäis olla rentona. Tosi vaikeeta joisssakin liikkeissä kun väkisinkin jännittää muitakin lihaksia, mutta kun saa tuntuman kunnolla, niin on tehokasta ja nimenomaan niille syville lihaksille. Omat lihaskireytensä ja jäykkyytensä tuntee kyllä joissakin liikkeissä ja vaikeuttaa kyllä tekemistä, mut jos nyt pääsis käymään niin ehkä se alkaa helpottamaan jossain vaiheessa kun oma tekniikka paranee ja liikkeet tulevat tutummiksi. Ja sit vielä se pilateksen hengitystekniikka yhdistetään, välillä joutuu kyllä ottamaan lisähappea =)

Tänään helpotettiin ruoanlaittoa ja pidettiin "mättö"-päivä. Lapsille hampurilaista ja kebabia ja meille pitsaa. Mättö-sanaa ollaan käytetty "roskaruoasta" siitä asti, kun joskus Turun torilla kuultiin edellä olevan sanovan olipa hyvät mätöt =D

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Treenin aiheuttama lihaskipu

Maanantaina oli bodycombatissa miksattu ohjelma, vanhoja biisejä joissa on jotenkin sitä jotain... Mukavaa kun pääsee itse toivomaan biisejä miksaukseen. Loppujen lopuks siihen varsinaiseen ohjelmaan ehtii kyllästyä parissa kuukaudessa, varsinkin kun useimmiten joku tietty kappale on sellainen mistä ei ihan niin paljon tykkää. Yleensähän mie kyllä oon tykänny kaikista ohjelmista. Plussaa vielä että mun lemppariohjaaja palas takas hommiin. Kyllä se ohjaajan merkitys ryhmäliikunnassa on tosi merkittävä! Seuraavana päivänä selässä kyllä tuntui. Vaan eipä se estänyt minua menemästä salille jo aamusta ja treeni tuntuikin kulkevan hyvin. Tänään sit tuntuukin takareisissä ja pepussa, liukurilla mäenlasku töissä ei tuntunut ihan niin kivalta siksi juuri tänään :D Mutta lihaskipu on kivuista ihaninta, koska silloin tietää treenin menneen perille!

lauantai 2. helmikuuta 2013

Tänään on tullut liikuttua, mut siitähän minä tykkään :)

Tänään on ollut varsin liikunnallinen päivä. Aamu alkoi salilla juoksumatolla juostessa, juoksin noin puoli tuntia. Siitä pilatekseen, tänään sain hyvän tuntuman ja liikkeet oli tehokkaita. Joonan kans käytiin yhdessä lenkittämässä Minttua ja sen jälkeen sit vielä hiihtämässä. Innostuin vielä lähtemään yksin hiihtämään vaikka Joona olis vielä halunnu tulla mukaan. Ei vaan halunnu sillon jatkaa pidemmälle kun kysyin meidän yhteisellä lenkillä... No, en huolinu mukaan ja kävin yksin reilun 8 km Utranharjun lenkin perinteisellä tyylillä. On se hiihto vaan hyvä laji, muutama vanhempi pappa meni mennen tullen ohi, mut ohitin miekin yhden hiihtäjän kaksikin kertaa. Kun vaan ois aikaa niin hiihtäishän sitä enemmänkin. Camilla on kuumeessa, mut kunhan tervehtyy niin sen kans vois jo hiihtämään lähteä pidemmänkin lenkin. Mua hirvittää mäen laskut kauheesti kun kerran kaarteessa toinen suksi lähtikin omaa matkaansa sivuun ja rämähdin mahalleen ladulle. Sen verran tärsky tuntui rintakehässä et kyllä pelottaa laskut. Illemmalla lähdin Mintun kans vielä pienelle lenkille, mut siitä tulikin hivenen aiottua pidempi kun sattui naapuri koiransa kanssa ja mentiin mukana kun kerrankin oli lenkkikaveri. Ja tosi hienosti koirat menikin yhdessä. Pitäs vaan useammin saada lenkkikaveri, mut aikataulujen sovittaminen monesti hankalaa.

Nyt nukkumaan että jaksaa huomenna luistelemaan lähteä. Yleisövuoro alkaa klo 8.30. Joonalla on uudet luistimet  ja niitä täytyy kokeilla.

Viimeiset ohjatut tokotreenit vähäks aikaa

Nyt se ois sitten tokon alkeiskurssi käyty. Pitäis omillaan jatkaa harjoittelua. Paljon hyviä vinkkejä kurssilta saatiin ja paljon mentiin eteenpäin. Viimeisellä kerralla treenattiin meidän toivomia juttuja. Aluks oli maahanmenoa, koska siinä tuntui olevan muillakin vielä harjoiteltavaa, ainakin hallissa.  Kotona se onkin sit ihan eri juttu. No, eihän se hyvin menny ollenkaan... Ihan kun Minttu ei edes tietäis mitä maahan-käsky tarkoittaa ja sit kun sen sai maahan, niin kestävyyttä ei kyllä löydy ollenkaan. Tosin, kotona tämä sujuu paremmin kuin hallilla, mut silti siinä riittää meillä työtä. Sit kokeiltiin merkkiä, tutustutettiin koiraa merkkikartioon ja ohjattiin oikealle paikalle. Sit palkittiin merkin huomioimisesta. Tätä onkin kiva harjoitella kotona. Lisäksi kapulan noutamista mihin sain ohjeet harjoitella sitä käänteisessä järjestyksessä kuin mitä oikea suoritus on. Miehän oon jo kokeillu sitä kokonaisuutta, mut koska se ei suju vielä, niin pilkotaan pienempiin osioihin ja treenataan niitä. Seuraaminen meillä on aika kivalla mallilla, sen harjoittelua on hyvä jatkaa. Tähän neuvoksi käännöksiin ohjaajalle pieni rytminmuutos jotta koira ehtii reagoida ja ehtii mukaan. Ja ehdinhän mie kysyä vinkkejä liikkeestä seisomaan jäämiseen ja kokeiltiin takaa palkkaamista. Tästä en ollutkaan ennen kuullut eli mie pyysin Minttua mua kohti ja pysähtymään, sit vapautuskäsky ja palkka tulikin avustajalta koiran takaa.

Toivotaan et jatkokurssi järjestetään, sitä odotellessa kotitreenaus jatkuu. Kesää odotellessa, niin pääsee ihan eri tavalla ulkona treenaa. Onneks tuo koulun kenttä on lähellä, niin sinne vaan sit hiomaan, josko sitä sinne kokeeseen sit joskus uskaltais mennä...