maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kepeille eri kulmista

Tänään treenattiin keskittyen keppeihin ja eri sisääntuloihin kepeille. Tärkeää oli että koira ohjautuisi itse kepeille ilman että ohjaajan tarvitsee mennä houkuttelemaan keppien alkuun. Ensin treenattiin siten, että hypyn ja putken kautta kepeille piti mennä takaa umpikulmasta (vai mikä lie se oikea termi). Toisella kierroksella avokulmasta, mikä on kuulemma koiralle vaikeampi. Ohjurit oli auttamassa. Saatiin kaksi vaihtoehtoa, joko mennä koiran vierellä kun lähtee suorittamaan keppejä tai sitten mennä koiran takaa kun lähtenyt kepeille etenemään. Ajattelin kokeilla mennä taakse, mutta kuitenkin jäi kokeilematta tällä kertaa.

Me oltiin ensimmäisenä tänään ja ekana on toisaalta aina haastava tehdä. Aluks tehtiin alkuradan pätkä lämmittelyksi ja siitä jatkettiin sit keppien harjoittelua. Aluks mie menin ihan liian kauaks odottamaan putkesta ja kun seisoin vaan ja yritin ohjata Minttua kepeille nin eihän siitä mitään tullu. Enkä edes ite tajunnu vaan kouluttaja neuvoi ettei vauhti voi pysähtyä vaan putken suulta pitää lähteä yhdessä koiran kanssa keppejä kohti ja siitä ohjata koira kepeille. Pari kertaa tehtiin niin, että kouluttaja palkkasi namilla koiran keppien alkuun ja siitä koira kepeille etenemään. Keppien jälkeen koira mukaan ja putki vielä. Sit ilman nameja ja Minttu meni tosi hienosti, onnistuttiin monta kertaa ja saatiin kehuja!

Toinen pätkä, avokulmassa kepeille, sama homma aluksi, että palkka aluksi koiralle keppien alkuun ja sitten ilman ja Minttu hoksas homman niin hienosti!  Taas saatiin kehuja ja oli niin hyvä mieli hyvistä suorituksista!

Koiran itsenäinen eteneminen

Tällä treenikerralla oli hieman erilainen lähtökohta. Itse emme saaneet juosta koiran kanssa vaan koiran piti juosta ja edetä itsenäisesti. Tehtiin ensin neljän hypyn suora siten, että kouluttaja oli palkkaamassa hyppysarjan jälkeen ja itse laitettiin vaan koirat lähtemään. Yllättävän helposti onnistui ja kun kutsuin Minttua takaisin niin hyppäsi jopa sarjan takaisinkin päin. Huomasin, että Minttu hyppää esteet ihan tosi läheltä sivusiivekkeitä. Oli hieman hassun näköistä se hyppääminen, kouluttaja sanoi että voisi johtua siitä jos on joskus sattunut jalkoihin riman tiputettuaan kun jotenkin nuo rimat tippuu helpommin sivusta. Niihin neljään hyppyyn yhdistettiin vielä putki alkuun eikä siinäkään ollut ongelmaa, Minttu meni hienosti.

Toinen pätkä oli sitten hyppy-suora putki- A este. Ensin lähetettiin pelkälle A:lle muutaman kerran ja sitten hypyltä. Minttu meni tosi hyvin, ei ongelmia. Tuli vielä takaisin päinkin esteet!

Viimeinen yhdistelmä ole meille haastavin. Vinottain kahden hypyn yli ja suoraan putkeen.  Ensin pelkkää putkrä pari kertaa ja sitten ensin yhden hypyn kanssa. Niissä ei mitään ongelmia. Mutta oltiin ainoat joilla ei mennyt kahden hypyn kautta, Minttu hyppäs kyllä ekan hypyn,  mutta kiersi toisen aina. Ei voi mitään.

Ihan loppuun kun sai jäädä vielä halutessaan kokeilemaan muillekin esteille niin kokeilin Mintun kans puomia. Eihän se sujunut ei sitten ollenkaan. Minttua pelotti ihan kauheasti kun olis pitäny mennä yksin puomille ja treeenikaveri houkutteli vinkulelun kanssa toisella puolella. Piti lopuksi namien kanssa mennä koko puomi läpi ja jättää siihen kun tuli niin totaalinen kieltäytyminen. Mutta ehdottomasti pitää kokeilla näitä joskus vaikka namialustan kanssa jos ei ole apuria mukana.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Omien virheiden huomaaminen

Tällä treenikerralla meidän piti hieman rakentaa aluksi rataa uusiksi. Ehdittiin jo innostua et onpas helppo rata, ei ole kuin mennä vaan ja juosta läpi. No, ei siitä radasta kauheen vaikea tullu muutoksienkaan jälkeen mut ei ihan niin suoraviivainen ollut. Painetta meille tällä kertaa toi se, että jokaisella oli 5 minuuttia aikaa omaan suoritukseen ja aina kun tuli virhe, kouluttaja puhalsi pilliin ja piti aloittaa alusta. Ideana oli se, että opittaisi huomaamaan omat virheet ohjauksessa. Tottakai saatiin sitten neuvoja jos tarve oli. Tehtiin taas kahdessa osassa rata. Ensimäisessä osassa meille ei muistaakseni tullu yhtään virhettä, toisessa yks tai kaks.

Jännä huomata miten eri tavalla ihmiset ajattelee oman etenemisen ja ohjauskuviot ja kaikki ihan yhtä oikein. Ekat esteet oli hyppyjä 1-3 ja mie automaattisesti ajattelin, että aloitetaan hypyn edestä, menen Mintun viereen lähetän koiran hyppämään ja takaakierrolla seuraavalle esteelle ja sit siitä välistäveto seuraavalle hypylle. Ei käyny mielessäkään tehdä toisin ja osa menikin itse ekan hypyn taakse ja koira jäi odottamaan yksin. Mut hyvin sujui molemmat ohjaustavat ja mikä sopii kenenkin koiralle parhaiten.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Hiihtolomaviikon monet treenit

Loman aikana ehti koirankin kanssa treenaamaan enemmänkin. Tälle viikolle treenejä kertyi huikeat 5 kpl. Maanantaina siis käytiin vapaavuorolla treenailemassa, mistä kirjoittelin edelliseen postaukseen. Tiistaina mentiin illalla koulutusryhmän treeneihin, siellä vaihtuu viikoittain treeniaihe ja kouluttajat ja se maksaa muutaman euron kerta. Tänä tiistaina aiheena oli ansaesteet ja kouluttajana oman treeniryhmämme kouluttaja. Haastavuutta rataan toi esteiden sijoittelu ja aiheen mukaisesti ei menty sieltä mistä ehkä loogisin olisi ollut. Mukana radalla oli myös keinu ja rengas. Siellä oli kolmosissa kisaava koirakin mukana ja kyllähän se meno näytti aika hyvältä. Mintun kans kun mentiin ekaa radanpätkää tekemään niin vaikka kuinka asetuin putken pään eteen ajatuksena siitä ohjata kauimmaiseen päähän, niin eikö mitä Minttu ampaisee mun takaa suoraan putkeen. Nooh, saatiin me se menemään kyllä ja oon tyytyväinen, että Minttu meni kepeille tosi hyvin. Okserieste oli meille vieraampi lopussa ja Minttu pudottikin sen ekalla kerralla. Puomilta alastulon kokeilin tehdä ensin Mintun vierellä ja kontakti meneekin siinä tosi hyvin. Sit kokeilin muutaman kerran niin, että siirryin itse sivummalle kun Minttu tuli kontaktille ja sehän pysyi siellä kun käskin odottaa. Aika siistiä, siitä oli hyvä edetä rauhassa viimeisille hypyille ja ohi yhden "ansahypyn". Kouluttaja antoikin siitä kehuja, että Mintun huomio oli minussa (eikä edessä olevassa hypyssä, mitä ei pitänyt ylittää) ja siksi siinä kohtaa ohjaus onnistui hyvin.

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Pärnävaaralla mäykkyjen ja podengon kanssa treenailemassa. Otin sille kerralle tähtäimeksi treenata pieniä pätkiä ja kontakteja yrittäen irrottautua itse vierestä.  Kokeilin myös sitä, että hidastin omaa vauhtia puomilla ja jättäydyin Mintun taakse. Minttuhan oli ihan ihmeissään ja hidasti omaa vauhtiaan ja meni tosi varovaisesti puomilta alas. Eikä kyllä kontaktikaan meinannut onnistua, meni koiralta pasmat ihan sekaisin kun on tottunut että minä menen aina edellä tai vieressä. Enemmän pitäisikin rikkoa totuttua kaavaa. Hyvä syke oli Mintulla tehdä ja hyvin jaksoi treenata, toki välillä piti lepäilläkin.

Torstaina kävin aamusta vielä hallilla treenailemassa. Taisi olla Minttu jo hieman väsynyt monista treeneistä,  mutta pienemmissä pätkissä jaksoi kyllä tehdä. Itse tein ohjausvirheitä, hosuin enkä malttanut odottaa Minttua ja virheitäkin sitten tuli. Mutta aikamoinen tehoviikko treenien suhteen!

Sunnuntain treeneistä teen oman postauksen.

Niiston harjoittelua

Sunnuntain treeneissä oli aiheena niiston harjoittelu. Periaate hyvinkin selkeä, mutta toteutuksessa meinaa jäädä vajaaksi... pitää reilusti vetää kädellä koira esteen takaa, vähän niin kuin vedettäisi koira nenästä esteen yli. Pitää vaan rohkeasti ulottaa kättä esteen yli, tais olla meillä kaikilla hieman sitä (ainakin aluksi) ettei tarpeeksi pitkälle viety.

Rata oli aika helppo ja looginen, tosi kiva. Mentiin kahdessa pätkässä. Ihanaa, kun Mintulla ei ole pelkoa minkään esteen suorittamiseen, vaan menee kaikki tosi kivasti. Ekalla pätkällä muuten meni kaikki hyvin, mutta viimeisellä putkella meni väärästä päästä sisään. Oli tarkoitus mennä kauemmasta sisään ja lähemmästä ulos, niin Minttuhan meni mun selän takaa lähemmästä tietenkin sisään. Nooh, uudelleen ja jäin odottamaan Minttua hieman lähemmäs ja menin itse rinnalla ja saatiin onnistumaan. Putken jälkeen jatkettiin sitten kepeille ja tosi hyvin Minttu haki kepit. Toinen niisto tuli keppien jälkeen hypylle ja viimeinen radan loppupuolella.

Hiihtoloman kunniaksi ehdin myös vapaavuorolle maanantaina treenaamaan. Käytiin n. 30 minuutin pätkä treenaamassa. Rata oli tuttu, niin ei tarvinnut siihen tutustua vaan pääsi heti tekemään. Sujuikin tosi hienosti, toki virheitäkin tuli, mutta saatiin koko 22 esteen rata yhden kerran tehtyä kokonaan, JEI! Kuitenkin yritän pieniä pätkiä kerrallaan tehdä ja sitten palkka, että into säilyisi. Minttu kun kuitenkin väsähtää niin nopeasti vaikka onkin aina alussa ihan täpinöissään ja tärisee innosta. Yrittää joskus hampaita käyttämällä päästä häkistä pois. Oman kangashäkin tuominen treeneihin on ollut meille oikein mainio ratkaisu, muuten Minttu haukkuisi koko ajan. Nyt joutuu odottaan siellä ja yleensä odottaakin tosi hienosti, joskus haukkuu, mutta  kun laittaa kankaan eteen ettei näe, niin paremmin menee. Näpsin kuviakin hallilta.

Joko kohta mennään?

Ai nakkia ois...

Millon saa lähteä?!

Putkesta vauhdilla ulos, ei puhelimen kamera ihan pysy mukana....

Keinussa hieman varoen alas

Kontaktilla hienosti pysyy (ainakin tämän kuvan ottamisen ajan...)  :)

Vinkulelu on mieluinen palkka

Tätähän voi vaikka jäädä vähän pureskelemaan...



Ehkä kuitenkin ottaisin sitä nakkia mieluummin...



Mitäs me tässä välillä oikein huilitaan?



Hyvä treeni, parempi mieli :)