Joulun tunnelmia kuvina

Minttu 2v

Mintulla oli tänään 2-vuotissyntymäpäivä. Mehän ei vielä silloin tiedetty, kun Minttu syntyi, että siitä pentueesta tulisi meille koira. Joten kaikki alkujännitys jäi meiltä pois; astutuksesta odotukseen ja pentujen syntymisestä ensiviikkoihin. Mutta muistan kyllä ne jännityksen hetket, kun ekan kerran soitettiin kasvattajalle ja varattiin pentu. Sit jännitettiin seuraavaksi sitä, että mikä niistä neljästä tytöstä meille sopisi. Kun meille tulevasta pennusta oli sovittu, sitten odotettiin luovutushetkeä. Ihan tarpeeksi oli jo niissäkin odottamista. Aivan ihana tyttö saatiinkin :D

 Minttu 2v

Lapset halus tehdä Mintulle "kakun" illalla juusto- ja kinkkusiivuista.

Saako jo ottaa? - Tuliko jo lupa? - Ei ihan vielä ollukaan, mut joko nyt saa?

Ja vielä video kuinka nokka ei kauan tuhise....

Piirakoita jouluksi

Jouluun kuuluu kotona itsetehdyt piirakat. Tein jo itsenäisyyspäivänä riisi- ja perunapiirakoita, mutta kuten useana vuotena aikaisemminkin, mieli teki tehdä vielä toinenkin erä. Ei kun tuumasta toimeen. Tällä kertaa nämä kuvatut piirakat ei minusta onnistuneet niin hyvin kuin edeltäjänsä , mutta makuhan se on tärkein! 

Camilla kokeili tehdä yhden piirakan alusta loppuun. Onnistui hienosti ja lopputuloskin hyvä!

Joona sai kummitädin tekemän piparitraktorin ja koristelun mahdollisuuden kaupanpäälle. Koristelu olikin aika mukavaa puuhaa!

Agilityn jatkokurssin päätös; 10. Treenit

Nyt olis sitten jatkokurssi käytynä. Yksi kerta jäi tänne blogiin välistä, kun en muista mitä on tehty. Olen ollut äärimmäisen laiska ja saamaton enkä ole heti kirjoittanut ylös, niin hieman jäi pintaraapaisuksi tämän kurssin kirjoitusanti. Muuten saatiin kyllä kurssista paljon irti. Opittiin paljon uusia ohjauskuvioita, saatiin varmuutta esteisiin ja päästiin tekemään yhdessä. Koko ajan tässä itsekin oppii lisää, agility on kyllä vaikea laji.

Tänään siis meillä oli rata, mikä oli onneksi helpompi kuin viime kerran rata. Tutustuttiin rataan ja suunniteltiin itse omat ohjauskuviot. Tehtiin kahdessa osassa, ensin alkupätkä 1.-7. ja sitten loppupätkä 8.-15. Nyt en halunnut olla ensimmäinen kun niin monesti ollaan oltu, kiva nähdä ensin jonkun muun suoritus. Ja tällä kertaa käytin Mintun pissillä ja muistin sakonkin maksaa, ennenkuin lähdettiin radalle. Päätin, että otan lelun käteen, että saan Mintulle vauhtia ja pysymään sen vauhdin. Välillä meinaa ilman lelua vauhti hiipua täysin ja siihen pallo on oiva apu, kun Minttu tykkää siitä kauheasti. Alkupätkä meni oikeastaan ihan hyvin, puomin kontakti ois saanut olla paljon parempi, ehkä hätäilin itse liikaa ja Minttu ei vielä kestä että lähden niin kauas. 6.hypyn jälkeen Minttu ei hakeutunut kepeille ollenkaan vaan lähti menemään ohi, sain korjattua kuitenkin ja vedettyä Mintun kepeille ja sitten se sujuikin mallikkaasti. Kepeissä oli kaikki ohjurit paikallaan. Olisi pitänyt vetää kepeille eikä taas unohtaa koiraa, ehkä liian nopeasti itse etenin. Keppejä kun on treenattu aina itsenäisinä niin haastavampi yhdistää toiseen esteeseen. Tätä olisin voinut harjoitella aikaisemmilla kerroilla, jos olisin tajunnut...

Loppupätkä sitten... Minttu ei kestänyt A-kontaktilla ollenkaan vaan tuli ihan läpi, lähti 10. hypylle takaakierron kautta vaikka piti mennä suoraan ja siinä sähelsin sitten ja ohjailin oikeaan suuntaan. Putkelle meni hienosti ja pituudessa ei mitään ongelmaa. Itse etenin ehkä taas hieman liian nopsaan ja Minttu tuli renkaan ohi. Lennosta uudestaan A-esteelle, kontaktin läpi ja nyt se seuraava hyppykin meni jo paremmin, tosin sen jälkeen Mintulle tuli pakottava tarve rapsuttaa itseään... joo, lelu esiin ja sen avulla takas vauhtia ja putkeen hienosti. Pituus jälleen ilman ongelmia ja nyt rengaskin meni hienosti. Heitin sit pallon kahden esteen läpi että vauhti kestäis loppuun saakka. Yks kouluttaja huomasi, että heitin pallon yläkautta ja kehoitti heittämään alakautta, ettei koiralle tule virheellinen hyppyasento kun kurkottaa ylöspäin palloa katsoen. Ja samainen kouluttaja kehoitti aika nopeasti luopumaan siitä, että pallo on kädessä. Sen voi laittaa taskuun ja näyttää koiralle, että täällä on ja saat sitten kun on tehty.

Lopussa saatiin vielä valita tehdäänkö uusinta alku- vai loppupätkästä. Päätin ottaa loppupätkän, koska Minttu ei kestänyt A-kontaktilla ollenkaan kummallakaan kerralla alussa. Nyt se sujui sitten tosi hienosti, kun maltoin itse pysyä Mintun vierellä ja palkkasin sen kontaktille (alussa tais unohtua...) ja loppupätkäkin meni oikein hyvin. Tähän olikin hieno lopettaa tämä kurssi, hyvään suoritukseen! Nyt on pienryhmäpaikka Poksilta haussa ja odotetaan miten käy, jatkuuko treenit vaiko ei.

9. Treenit rata

Tällä kerralla sit saatiin pidempi rata ja  rataa rakennettiin aika kauan ja käytiin vielä yhdessä läpi. Mintu ei meinais enää malttaa odottaa kopassAn vaan innoissaan yrittää kaivautua ja purra itsensä verkon läpi ulos. Ensin saatiin tutustua rataan itsenäisesti ja miettiä ohjauskuvioita. Minä ainakin toivoin, että käytäisiin vielä yhdessä läpi, koska ei vielä ihan luota siihen miten  kannattaisi tehdä. Joitakin kohtia olin ajatellut ihan oikein ja joitakin vaan ei osannu ajatella ollenkaan niin kuin olis fiksua tehdä. 

No, kukaan ei halunnu olla ensimmäinen joten minäpä otin Mintun ja uhkarohkeasti vaan yrittämään. Alkoi hyvin, mutta puomin jälkeen tuli blackout ja sain sit kuitenkin edettyä eteenpäin.  Tosin kaujean sähläyksen kanssa ja ihan penkin alle. Kouluttaja sanoi, että unohdan koiran kokonaan... Ja jotenkin se meni niin sellaiseksi sählingiksi kun ei oikein itsekään tiiä mihin piti mennä ja mikä ohjauskuvio mihinkin. Paljon jäi parannettavaa ja kaiken lisäks ärsyttää ihan sikana etten tajunnut käyttää Minttua pissillä siinä välissä, koska sillä oli hätä ja kävi pissaamassa sivuun (ja tästähän rapsahtaa sakkomaksu). Alussa meni nimittäin puoli tuntia radan rakentamiseen ja opetteluun ja sit vielä se meni ihan pipariks. Olo oli sellainen, et eipä paljoo kannata harrastaa kun se on niin vaikeeta. .. Muiden tehdessä valmistauduin sit vielä henkisesti yhteen pätkään radalta. Kävin mielessä läpi miten mennään ja miten ohjaan ja pysyn rauhallisena. Mintun kanssa kannattaa pitää lelua kädessä, koska se tuo vauhtia koiraan ja sytyttää sen tekemään. Vielä vaan opetella kummassa kädessä kannattaa olla. Nyt sain pidettyä itseni rauhallisena ja ohjauskuviotkin onnistui. Onneks saatiin loppuun hyvä suoritus. Ohjeena tais olla meille kaikille että pätkissä tehdä rataa niin että koiralle tulee paljon hyviä suorituksia. 

Tästä treenikerrasta jäi nyt mieleen että oli tosi paljon odottamista suhteessa siihen miten vähän koira pääsi tekemään. Itsenäisiä pisteitä ei nimittäin ollut, pelkkä rata. Tuli tässä kirjoittaessa mieleenk, että olisiko voinut sitten olla tämäkin rata jaettuna kahteen, koska kenelläkään ei se sujunut kokonaan alusta loppuun ja kaikkia neuvottiin tekemään pienemmissä pätkissä. Jos olisi ollut kahdessa osassa, olisi päässyt enemmän tekemään ja nimenomaan pienemmissä osissa. Tosin kouluttajia ei ollut kuin yksi niin ehkä siitä syystä oli vain yksi rata.

Ensi kerralla viimeinen kerta ja tiedossa möllirata. Jos yhtään tähän kertaan on verrattavissa niin ei jää paljoa siitäkään jälkipolville kerrottavaa, valitettavasti. Tämän kurssin päätteeksi on mahdollisuus hakea pienryhmä- treenipaikkaa joko ohjatussa ryhmässä tai itsenäisesti treenaavassa ryhmässä. Tässä vielä mietinnässä,  en haluaisi kymmä lopettaa tähän, koska Minttu tykkää ja tarvitaan joku paikka minne lähteä treenaamaan, ei se kotona oikein onnistu. Ja ohjausta tarvitaan kyllä ehdottomasti vielä.

Agilityn jatko 6. Treenit: Niisto / 7. pakkovalssi

Itselleni muistiin mitä juttuja on treenattu. Ei varmaan paljoa tule tekstiä kun ei heti treenien jälkeen ole kirjattu...

6. harjoituskerran aiheena oli niisto. Niistossa koira vedetään ikäänkuin nenästä niistäen hypyn yli. Tässä oli pieni radanpätkä putken ja hyppyjen kanssa ja niistoja tehtiin kolmeen kohtaan. Tosin ensin aloitettiin harjoittelemaan ihan yksittäisellä hypyllä, että koira pääsee mukaan ja ymmärtää mitä haetaan. Meillä ei tässä mitään sen ihmeempää ongelmaa, tosin alussa itse jäin aika kauas eli lähemmäs vaan estettä niistämään.

7. treeneissä harjoiteltiin pakkovalssia. Aluksi tuntui kyllä aika vaikealta, koska ei saa itse väistää koiraa vaan ihan esteen lähellä pitää kääntyä ja ohjata koira hypylle. Pakkovalssissa koira otetaan vastaan ihan hypyn vierestä takaapäin ja tarkoitus on saada tiukat käännökset aikaiseksi. Aluksi menin itse kauemmas kuin mitä piti, jotenkin automaattisesti sitä väistää koiraa. Alkoi se loppua kohti sujumaan hieman paremmin ja Minttukin hoksasi homman. Lopussa kokeiltiin miten Minttu reagoi pakkovalssin jälkeen kun on lähtenyt hyppyyn ja minä lähdinkin jo etenemään ja käänsin vartalon menosuuntaan. Hyvin luki ja tuli mukana tiukan käännöksen tehden.

Agilityn jatko 5. Treenit: takaakierto, välistäveto ja takaleikkaus

Tällä treenikerralla haasteita riitti. Meille tehtiin rata, missä harjoiteltiin takaakiertoja, välistävetoja ja takaleikkausta. Rataa piti mennä edes takas ja aluks tuntui, ettei  kyllä millään voi muistaa. Enemmän saisi olla pidempiä ratoja niin tulis siitäkin tuntumaa, tosin tärkeää on harjoitella ohjauskuvioitakin. Ensin tehtiin pilkottuna ja vaikka kuinka alussa rataan tutustuu ja mielessään sitä käy, niin kun ryhdytään tekemään, tulee jotenkin sellainen pieni ajatuskatkos. Kyllä sitä sit jotenkin selviydyttiin ja ensin pätkissä tehtiin.

Putken jälkeen koira takaakierron kautta hypyille, joita oli 3 peräkkäin. Kolmannen hypyn jälkeen koiran lähetys putkelle tehden takaleikkaus eli koira lähetetään putkelle ja itse edetään koiran takana. Putkelta takas hyppysarjalle ja hyppyjen välistä veto.

Muuta en nyt taaskaan muista, mutta itselle muistiin millainen radanpätkä ja mikä oli treenin aiheena.

Agilityn jatko 4. Treenit: takaakierto

Tällä kerralla aiheena oli takaakierto. Harjoiteltiin helpoilla yhdistelmillä. Erityisesti tarkkana piti olla oman vartalon liikkeissä. Mulle sanottiin, että mitä enemmän koira oppii ja tulee varmemmaksi, sitä enemmän katsoo vartalosta ja nimenomaan torso-osasta. Minttu kyllä hoksasi aika nopeasti mitä haettiin, mutta tosiaan tuo oman vartalon asento vaikutti aika lailla siihen miten hyvin sai hypyn taakse kiertämään. Tätä olisi hyvä harjoitella omallakin pihalla yhden hyppyesteen kanssa.

Itsenäisinä pisteinä tällä kerralla olivat keinu, kepit, rengas ja muuri. Muuri hieman vieraampi, mutta hyvin hyppäsi senkin yli. Otin muurin kanssa harjoituksena lähtöjä kun Minttu aika herkästi varastaa lähdössä. Näitäkin sais enemmänkin treenailla. Kepeissä otin ohjureita välistä pois ja hienosti meni. Keinussa kokeilin itse irtautua kauemmas ja aluksi Minttu ei kestänyt kontaktilla. Loppua kohti alkoi sekin sujua jo paremmin.

Agilityn jatko 3. treeneissä valssi ja persjättö

3. kerralla aiheena oli valssi ja persjättö. Niitä treenattiin ihan yksinkertaisella yhdistelmällä hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy. Valssi tai persjättö tehtiin aina putken jälkeen ennen hyppyä. Näissä ei muistaakseni meillä ollut oikeastaan sen ihmeemmin mitään ongelmaa ja omasta mielestäni olen sisäistänyt hyvin molemmat ohjaustyylit. Muistan kyllä kuinka aloittaessamme agilitya nämäkin tuntuivat vaikeilta ja mietin miten sitä muistaa kumpi on kumpi. Niin sitä vaan oppii! 

Itsenäisinä pisteinä oli tällä kertaa puomi, keinu ja kepit. Kepeissä uutena kokeiltiin sitä, että lähetän Mintun kauempaa kepeille ja hakikin aina hyvin kepit. Tätä voi myös jatkossa harjoitella. Kokeilin myös ottaa keskeltä keppejä ohjureita pois ja Minttu meni hyvin kun vaan itse pysyin vierellä. On alkanut ymmärtää miten kepit mennään. Hyvä ohje saatiin, että kepeissä kannattaa pitää ohjurit alussa ja lopussa aika kauan, vaikka ottaisikin välistä pois.

Agilityn jatko 2. treeneissä rata

Nyt täytyy myöntää, että blogin kirjoittelu on jäänyt ihan totaaliseen unholaan. Ei vaan tunnu aika riittävän ja sit kun tulee mieleen niin ei just sillon ehdi. Nyt yritän kuitenkin lyhyesti kirjoittaa agilityn jatkokurssin treenit tänne muistiin siltä osin kuin vaan muistan. Olishan se ihan ihanteellista heti kirjoittaa kun on tuoreessa muistissa, mut minkäs teet, laiska kun laiska ja kiireinenkin vielä... ainakin olevinaan. On mulla onneks paperilapulla jotain ylhäällä. 

2. treeneissä meillä oli pieni radan pätkä. Ekan kerran laitettiin numerot ja piti mennä rataa edes takas ja tehdä persjättö ja valssi siellä. Tuntuihan se aluks aikamoiselta, mut kai siihenkin harjaantuu mitä enemmän ratoja tekee. Yritän saada tähän liitettyä radasta piirroksen kunhan tietokoneella teen jonkinlaisen tuherruksen. Itsenäisinä treenipisteinä oli keinu, kepit ja rengas. Päästiin radalle ensimmäisinä. Ekalla kerralla koko rata meni just nappiin. Minttu meni hienosti ja miekin ihan suht ok osasin ohjata. Tokalla kerralla 3. hypyn jälkeen 4. hyppy houkutteli liikaa eikä  Minttu nähnyt eikä kuullut mua vaan hyppäs sen neljännen hypyn vaikka olisi pitänyt tulla putkelle 3. hypyn jälkeen. Sama toistui kolmannellakin radan suorituskerralla. Ensimmäinen kerta (vaikkakin se oli ehjin suoritus) meni omalta osalta siihen, että hoin apua apua ja olin hieman epävarma (tais muutama kiljahduskin päästä...) Joo, ei voi radalla ohjaaja käyttäytyä noin! Siihen nähden koirahan toimi ihan loistavasti. Toinen ja kolmas suoritus oli jo omalta osalta paljon rauhallisempi, mutta sit en vaan saanu Minttua ihan puhtaasti ohjattua läpi enää. Itsenäisistä pisteistä ei kerrottavaa kun en muista enää... Mutta oli tosi hauskaa tehdä rataa.

Tokon jatkokurssin viimeiset kerrat

Ei oo oikein ehtinyt päivittää blogia vaikka mielessä ollut sen tuhat kertaa ainakin. Harmi kun ei sit muista kuitenkaan kaikkea mitä neuvoja ja ohjeita on saanut jatkoa varten. Mutta tässä kooste kuitenkin viimeisistä kolmesta tokon jatkokurssin harjoituskerrasta.

Toiseksi viimeisellä viikolla meillä oli poikkeuksellisesti tiistaina tokoa. Ensimmäinen kerta peruuntui ja tämä oli nyt sen korvaava kerta. Ohjelmassa oli noutokapula. Vaikka kerran sunnuntaina kesken agilityharkkojen saatiinkin hienosti kokonaiset suoritukset noutokapulan kanssa, riittää silti vielä harjoiteltavaa. Minttu kyllä tietää, että palkan saa kapulan pitämisestä, mutta heti kun minun käsi alkaa lähestyä kapulaa, pudottaa tosi herkästi maahan. Tehtiin harjoituksena ihan että Minttu otti kapulan ja minä hitaasti laitoin kättä lähemmäksi. Minttu turhautui aika lailla kun meni ymmälleen kun ei palkkaa tullutkaan niin nopeasti. Yritti koko ajan kurottautua namikättä kohti ja tarkoitus oli nimenomaan saada koira rauhoittumaan ja pitämään kapulaa suussa rauhallisesti. Saatiinhan me lopulta onnistunut suoritus ja tätä nyt pitää harjoitella kotona. Paljon siis riittää töitä monillakin osa-alueilla. Ensin pilkottuna osa-alueet kuntoon ja sit kokonainen suoritus.

Yksi juttu mitä en ole itse tajunnut ollenkaan ja mikä tuli ilmi tässä kapulan kanssa. Kun kehuin Minttua hienosti tai hyvä sanalla kapulan pitämisestä, automaattisesti kapula tippui maahan. Eli vaikka koiraa pitää sanallisesti kehua, tässä yhteydessä Minttu on jo yhdistänyt sen vapautuskäskyksi. Kouluttaja kehoittikin keksimään jonkun yleisen vapautussanan mikä toimisi joka tilanteessa, kuten vapaa. Myönnetään, liian harvoin tulee käytettyä ja ei ihme jos koira lähtee omin luvin tai lopettaa kesken. Nyt siis tehoharjoittelu tähänkin.

Toisella kierroksella tehtiin perusasennosta maahan meno ja kouluttaja häiritsi koiria. Samoin itse piti kumartua silittämään ja käydä koiran takana. Koiran piti kestää makuulla kunnes vapautuskäsky tulee. Eli koira suorittaa tehtävää ja vaikka seinät kaatuis ympäriltä tai mitä tahansa muuta tapahtuisi, koira tekee sitä tehtävää mikä on kesken kunnes vapautetaan. Minttu kesti kohtuu hyvin häiriöitä, mutta treeniä lisää. Sivulle tulo menee edelleen niin pahasti pieleen taakse, että nyt ihan back to basics ja avustetusti joka kerta sivulle takaa kiertäen. Oikea paikka löytyikin paljon helpommin näin. Ja jos minä vetäisin käden ylös, Minttu pakitti heti taakse pois oikealta paikalta, joten käsi jää aluksi nyt Mintun eteen alas ja palkkaus siitä. Samoin sivulla maahanmeno avustetusti namilla niin saan pois sen lonkkamakuuasennon. Se ei ole kuulemma virhe, mutta haluan itse ryhdikkään maassoloasennon.

Toinen kerta tokoa olikin normaalisti torstaina. Oltiin tällä kertaa hallissa sisällä ja teemana oli hyppy sekä luoksetulon pysäytys. Hyppy sujuu meiltä jo aika hyvin, on varmaan vahvin meidän liikkeistä. Kouluttajakin sanoi että valmis hyppy. Vielä Minttu on aika herkkä istahtamaan kun menen viereen seisomaan, mutta oppii varmasti nopsaan kun vaan harjoitellaan.  Ja nimenomaan harjoitellaan seisomista hypystä irrallisena, sit vaan yhdistetään. Hienoa, että jotain on opittukin.

Luoksetulossa pysähtyminen aloitettiin ensin muistuttelemalla koiraa pysähtymisestä. Top-käsky toimii Mintulla hyvin ja pysähtyi kyllä hyvin kun sanoin käskyn. Sitten piti jättää koira istumaan ja mennä itse kauemmas, kouluttaja oli keskellä ja siihen kohtaan koira piti pysäyttää. Ekalla kerralla ei onnistunut, seuraavaksi piti ottaa keho ja kädet mukaan ja ikäänkuin hyökätä koiraa päin samalla käskyn kanssa. Sehän toimi ja sitä tehtiin muutama kerta. Hieman eri kohtiin pysäytys, koska koira rupeaa tosi nopsaan aavistamaan. Myös sen takia pitää tehdä paljon pelkkiä läpijuoksuja ettei koira tiedä milloin pysäytetään ja milloin ei. Itse mietiskelin noita käskysanoja, meneeko koira sekaisin jos luoksetulon pysäytyksessä käsky on "top" ja hypyn jälkeen "seiso" kun periaatteessa molemmissa koiran pitää seisoa paikallaan. Kouluttaja kyllä vakuutteli että voi käyttää eri käskysanoja ihan hyvin. Sitä vain näin aloittelevana aina pohtii, että mitkä käskysanat itselle sopii ja koiralle toimii. Tämä olikin viimeinen toko oman kouluttajamme kanssa ja viimeisellä kerralla oli korvaava kouluttaja.

Viimeinen tokokerta olikin sikäli erilainen, että meillä oli pienimuotoiset möllikisat... Joo, varmaan kaikki etukäteen pelkäsi eikä ihan kaikki olleet paikallakaan. Mutta ihan oman tason mukaan sai tehdä, liikkeet olivat vain alokasluokan liikkeet mitkä tehtiin läpi. Turhaan siis pelättiin.  Me oltiin ekoina Mintun kans. Perusasento nyt on mitä on... Mintulla oli kierroksia ehkä hieman liikaa, innoissaan oli eikä kestänyt oikein persuasennossa vaan jouduin koko ajan korjaamaan ja aloittamaan alusta. Ensin oli seuraaminen hihnan kanssa. Sovittiin, että kokeillaan ihan käskyttämisen mukaan menemistä. Halusin itse kokeilla millaista on seurata toisen käskyjä ja tehdä sen mukaan vaikka seuraamknen pidemmällä matkalla ei vielä ihan huippua olekaan. No ihan hyvin Minttu seurasi ja miekin osasin kuunnella käskyjä. Seuraavaks ilman hihnaa seuraaminen. Ihan ok sekin, tosin aina käännöksissä Minttu tahtoo hypätä mun kättä kohti. Ja omaa suoritusta rennommaks pitäis saada, huomasin kesken kaiken et itse jännitän aika lailla hartioita. Treeniä! Sit oli liikkessä pysähtyminen. No ei se onnistunu ekalla kerralla mut onnistui sit kuitenkin.  Samoin liikkeestä maahanmeno,  vielä pitää harjoitella kovasti. Luoksetulossa Mintun vauhti oli tosi hidas, sen pitäis olla nopeempi. Sitä harjoiteltiinkin muutama kerta siinä lelun kanssa läpijuoksuna. Hyppy meni hienosti muuten, mut mie meinasin lähtee koiran luokse ennen käskyä,  onneks tajusin itse ja otin askeleen takaspäin. Tarkoitus ei ollu mitenkään pisteyttää  meidän suorituksia vaan kattoo miten kukakin tekee ne alokasluokan liikkeet ja saatiin ohjeita jatkoa varten. Kun vaan taas muistais ne.

Kokeiltiin myös ruutua lopuksi ja ideana vaan että lelu tai nami ruudun sisällä ja koira juoksee sinne. Helppo harjotella kotonakin. Lisäksi ehditiin pikaisesti noutokapulaakin ottaa. Kehuja saatiin siitä, ettei Minttu pureskele kapulaa, mutta sitä kestoa suussapitämiseen tarvitaan vielä. Hyvä vinkki oli siihen käsiongelmaan (kun Minttu pudottaa kapulan herkästi kun käsi lähestyy) että namipalkka tuleekin mun suusta. Nakinpala suuhun ja kädet jää vapaaks. Testaamisen arvoinen asia.

Tästäpä sitä pitäis sitten itsenäisesti treenailla, tosin toivottavasti joku tokon kurssi vielä tulisi. Sitä sokaistuu niin omalle tekemiselle ja varsinkin niille virheille. Mutta hyvät eväät on saatu nyt matkaan!

Agilityn jatkokurssi alkoi

Tänään alkoi Poksilla agilityn jatkokurssi. Ekalla kerralla palauteltiin mieleen valssia pienellä radanpätkällä, mikä sisälsi vain hyppyjä ja yhden putken. Yhteensä 12 estettä kun 6 esteen rata mentiin edes takas. Päästiin ekana tekemään kun Minttu oli niin malttamaton. Ikäväkseni jouduin toteamaan että Minttu edelleen räksyttää ja haukkuu kauheesti odotellessa omaa vuoroa. Tällä kertaa voi sanoa meidän onneksi, että sehän meni kuin Strömsössä... Siis ihan nappi suoritus! Minikoirat jäi ensin sisälle halliin tekee tuon radan. Kun muut kaksi koiraa olivat tehneet, tehtiin Mintun kans uudestaan. Tässä suorituksessa "kääntöpaikalla" eli viimeisen hypyn jälkeen edellisen koiran namialusta oli jäänyt sinne ja Minttuhan meni heti sinne haistelemaan ja katselemaan. Tarkoitus oli kiertää hyppy, mut  sit Minttu hyppäs takas kun pyysin jatkamaan. Loppupätkä menikin taas mainiosti. Positiivista oli että Minttu irtosi putkeen aikaisempaa paremmin!

Ulkona oli sitten itsenäisinä pisteinä kepit, rengas ja keinu. Kepeissä oli ohjurit ja muutaman kerran Minttu halus viimeisen yli hypätä. Kun meillä menee jo aika kivasti ja ilman ohjureitakin on ollut onnistuneita suorituksia (tosin kädellä voimakkaasti ohjaten) niin nyt vinkiksi harjoitella siten että itse tulen hieman perässä tai menen edellä ja Minttu joutuu tulemaan ikäänkuin itsenäisesti ohjureitten avulla. Kokeilin molempia, mutta jos jäin jälkeen ei Minttu oikein osannut mennä. Kun menin paljon edellä, tuli Minttu tosi hyvin.  Tässäpä meille oiva tapa harjoitella keppejä uudella tavalla.

Nyt ihan uudella innolla taas tätä kurssia suorittamaan!

Mamin treenikassi myös koiraa varten ;)

Tokossa hyppyä ja paikkamakuuta

Tänään tokossa oli hyppy pääaiheena. Ensin palauteltiin mieleen koiralle seisomista ja sitten kokeiltiin miten koira reagoi kun käydään muualla ja palataan viereen. Minttu hyvin herkästi kävi istumaan vaikka ajattelin että seisominen on meillä suht ok. Lähdin jälleen kerran kädellä liikaa auttamaan ja tuntui että Minttu ei edes tiedä mitä koko seiso tarkoittaa. No tietääpä taas mitä harjoitellaan... Yhdistettiin sitten hyppy tähän ja muuten kaikki ok, mutta Mintun pitäis kestää seisomassa niin kauan kunnes sivulle käskyyn saa luvan.  No, ei ihan menny niin. Taas samat ohjeet mulle; rentouta kädet ja älä avusta kädellä, anna koiran itse miettiä ja oivaltaa. Välillä tuntuu ettei tähän puuaivoon mene mikään perille, mutta taas on hyvät vinkit saatu ja niitä noudattaen jatketaan. 

Toisella kierroksella saatiin itse valits mitä tehdään. Mintun kans otettiin paikamakuuta häiriöllä. Samalla vielä perusasennon viilausta, jälleen tarvittiin muutama kengän kärjen kopautus Mintun takalistoon kun lähti viemään sitä liian taakse.  Aluks Minttu häiriintyi mutta sitten sujui hyvin. Ei haitannut vaikka kouluttaja raapi maata vieressä :) Minä tuskastelin kun Minttu jää istumaan perusasennossakin usein toiselle kankulle ja lösöttää siinä. Makuullakin välillä on ryhdikkäästi ja välillä toisen kankun päällä. No haloo H... Tekee kunnolla jos vaadit sitä! Taas kerran joku fiksumpi palautteli mua maan pinnalle niitten omien kriteereitten suhteen. Millonkahan se hermostuu ja sanoo etkö ikinä opi ja sisäistä! Niin, nyt treenataan ihan istumista ja vaaditaan se kunnon ryhdikäs asento. Samoin makuulle pitää mennä ryhdikkäästi ja sitä onkin helpo alkuun harjoitella ohjaamalla namilla koira istumasta maahan. On meillä taas läksyä ja pitää ihan naksutin ottaa käyttöön, on jäänyt unholaan.

Lopuksi ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Mintun kärsivällisyys ei enää meinannut riittää ja ei pysynyt sivulla kun kouluttaja uli luokse,  tais olla kolme tai nelkä kertaa yritys ennenkuin onnistui.  Minttu halusi komentaa mua haukkumalla ja perääntyi aina  kun kouluttaja tuli lähemmäs, ja viimeksi se meni niin hienosti!  Paikkamakuussa myös rupes mua komentamaan ja piti ärähdellä sille. Kävin muutaman kerrran sitten palkkaamassa kun oli hiljaa.

Minttu ei millään haluais odottaa autossa omaa vuoroa, väkisin pirää raahata autoon välillä.  Nytkin aina tärisi ihan kun oma vuoro koitti ja paikkamakuullakin oli niin vaikea olla tärisemättä. Kotona innostuu heti kun näkee repun pakkaamista, tietää että kohta lähdetään treenaa. Iskee mun käsiin hampailla kiinni jos laitan lattialla  reppua kiinni, niin innoissaan on lähdöstä. Kun lähtis lenkillekin niin innoissaan niin ois ihan sika kivaa. Nyt taas vaihe päällä ettei lenkille  lähtis ollenkaan. Jarrut lyö päälle parhaimmillaan jo portilla...  On siinä mulla lenkkikaveri! No tokosta tuntuu ainakin tykkäävän ja sehän on tietysti mukavaa! Lenkillä on varmaan vaan liian tylsää. Ja hip hei! Päästiin Poksille agilityn jatkokurssille.  Paikat oli arvottu ja arpaonni suosi meitä! Nyt ei ollakaan ehditty aksaamaan kun mulla jatkui työt loman jälkeen. Eipä siihenkään kurssiin ole enää kuin puolitoista viikkoa!

Torstain tokot

Vähän jälkijunassa tulee nyt tämä kirjoitus, mutta kun en vaan oo saanu aikaiseksi... Torstaina oli siis toinen tokon jatkokurssin treeni. Matkalla hallille satoi kaatamalla vettä, mutta kuinka ollakaan, perillä olikin aurinkoinen ja lämmin sää. Oltiinkin sit ulkona tällä kertaa. Meitä oli jopa 3 innokasta treenailijaa paikalla, muilla oli jotain esteitä. Sehän tarkoitti meille enemmän treeniaikaa =)

Ensin yksittäin katottiin makuullemenoa kuntoon. Tässä pitää olla tarkkana, että ei palkkaa koiraa väärästä asennosta (kouluttaja näytti omalla koiralla) eli esim. jos toinen kyynärpää ei ole maassa-ei palkkaa. No Mintulla pysyy kyllä aika hyvin maassa, sitä vahvistetaan. Mintulla oli myös aika hyvä nopeus jo makuullemenossa, mutta vielä pitää treenata häiriöitä. Aluksi heti kun kouluttaja häiritsi ja heitti kiven kauemmas, Minttu ponkaisi pystyyn. Muutaman kerran jälkeen jo paremmin pysyi, mutta tämä läksynä treenata. Minttu on tosi ahne nameille ja ei saisi yhtään hamuta kädestä ennen aikojaan, tätä me treenataan kans vielä! Mie oon ite niin hätäinen palkkaaja, että malttia siihen harjoituksen myötä. Sit kokeiltiin liikkeestä makuullemenoa. Minttu alkoi ihan kivasti mennäkin, kun mun oma vauhti oli hidas. Mun pitää vielä katsoa Minttua, ei muuten onnistu eli tarvii mun apua vielä aika paljon siinä. Mut nääkin on asioita mihin itse ei kiinnitä niin huomiota eikä välttämättä olis tajunnutkaan. Tästä on hyvä lähteä harjoittelemaan tätäkin asiaa. Samoin asia, mihin mun pitää kiinnittää tosi paljon huomiota, on oma äänensävy. Kun turhaudun, musta tulee vihainen ja ärähdän Mintulle käskyn. Pitää pyrkiä sanomaan käsky aina samalla äänenpainolla, mieluummin positiiviseen sävyyn. Tätä lupaan harjoitella myös!

Kokeiltiin sitten luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta ryhmäliikkeinä. Ajattelin, että kokeilen ihan piruuttani miten kauan Minttu kestää enkä käy palkkaamassa välillä enkä puhu mitään. Ei mennyt heti ekalla käskyllä maahan ja sit kun meni niin jäi vinoon. No, ei se niin suuri virhe ollut tällä kertaa. Suuri virhe oli, että Minttu haisteli maata välillä. Mie en edes tiennyt, että niin ei saa tehdä, mutta heti tuli palaute kouluttajalta että siihen on puututtava heti ja karsittava pois. Muuten Minttu yllätti ihan täysin ja meiltä onnistui se koko 2 minuutin paikkamakuu! JES! Tässähän alkaa jo hieman pohtia, josko sitä joskus oikeesti pystyis tokokokeessa käymään... Mutta vielä ei olla siinä pisteessä, tarvitaan paljon treeniä!

Lopuksi vielä saatiin valita mitä halutaan treenata. No, se perusasento! Kouluttaja oliskin sitä meille ehdottanut, oli tottakai huomannut että Minttu tulee herkästi vinoon mun taakse. Ja niinhän se tekikin, monta kertaa. Kouluttaja tuli mun taakse ja laittoi jalan niin ettei Minttu pääse tulemaan vinoon. Ekalla kerralla Minttu oikein vinkaisi, että mikäs jalka se täällä on odottamassa. Sitten alkoikin paremmin hakea oikeaa asentoa kun siellä se jalka oli. Pitänee siis treenailla jonkun avustamana tai laittaa puukalikka taakse. (Tänään kokeilin tiiliskiven kanssa ja Minttu istui sen päälle, just joo  :/ ) Muutaman kerran Minttu tarjosi jo sivulletuloa minun takaa kiertämällä ja minä ihmeissäni kun ei oo kyllä sitä tehnyt aikoihin. Kouluttaja sanoikin, että kun koira menee hieman hämilleen, että mitä tässä haetaan, niin voi palata vanhoihin opittuihin juttuihin. Mut jospa se siitä vielä paremmaks muuttuis. Pitää olla iloinen, että Minttu hakeutuu tosi hyvin sivulle ja haluaa aina tulla siihen. Ei ole treeni vielä puuduttanut sitä intoa, kun vaan nyt sais sen kuntoon.

Mintun taistelu lelukäärmettä vastaan

Koulun aloitus ja treenit

Tänään meidän perheen pienin aloitti koulutaipaleensa. Joona tuumi eilen illalla ettei jännitä yhtään, kuitenkin samaan hengenvetoon tuumasi, että ehkä kuitenkin vähän jännittää. Aamulla oli innoisaan lähdössä eikä kyllä jännitystä ollut havaittavissa. Äidillä kylläkin jännitys nousi kummasti matkan varrella. Saatoin aamulla Joonan kouluun ja matkalla seuraamme liittyi kummipoikani äitinsä kanssa. Koululla kokoonnuttiin ensin liikuntasaliin missä oppilaat jaettiin luokkiin tai kotiryhmistä puhuttiin. Joonan kotiryhmä 1B. Jatkossa oppilaita jaetaan taitotasojen mukaan ryhmiin. Koulua oli tänään 9-12. Ehdin käydä salilla hyvin siinä välissä ja huvitti kun kaksi muutakin tuttua äitiä oli salilla poikiensa mentyä kouluun. Treenien suhteen onkin kevyt vko menossa. Menin Mintun kanssa Joonaa vastaan ja lähdimme kummipojan luokse kyläilemään. Koulussa oli ollut kivaa ja opettajakin oli mukava. Kasvissosekeitto ei ollut oikein maistunut. Joona valitsi pulpettipaikan eturivistä opettajan pöydän edestä, siitä kuulee parhaiten ;)

Minttu ei oikein ole innostunut viime aikoina Hillan kanssa leikkimisestä vaan pötköttelee mielellään sohvalla mun kanssa. Hilla käy välillä ihmettelemässä ja kyselemässä ollaanks kavereita :) o

Päästiin yllättäen treenaamaan hallille tänään kun Hanna kyseli meitä mukaan. No eipä paljon ole treeneistä kertomista. Innolla Minttu aloitti mutta sitten hiipui kiinnostus. Hanna antoikin vinkkiä, että kokeilla treenata pieniä pätkiä ja viedä autoon välillä odottamaan. Miks mie en oo aikaisemmin sitä keksiny vaikka just tokossakin tehtiin niin kun tiiän että innostus hiipuu... No, koko ajan opitaan lisää. Välillä koetin vahvistaa tokon perusasentoa mutta turhautumista siinäkin ohjaajalla... Kun vaihdan namit toiseen käteen eli oikeaan Minttu tulee poikittain mun eteen eli perusasento on sidoksissa siihen missä namut on. Joo, pitäs tehotreenata nyt monella tapaa tuota perusasentoa. Lopussa kokeiltiin keppejä mennä hieman meille uudella tavalla, kuva alla.

Illalla sit pötköteltiin sohvalla.

Erittäin hyvä

Takavuosien teinibändi Mascara (muistaakseni) esitti laulun :"Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen..." Tuo lause sopii tämän päivän teemaan vaikka onkin ärsyttävä renkutus eikä muuten sanomaltaan käy yksiin.

Tänään oli Poksin 30-vuotisjuhla-  ryhmänäyttely ryhmille 3/10 ja 9. Olen aina ajatellut, että haluan käyttää Mintun yhden kerran ihan oikeassa näyttelyssä. Nyt tämä näyttely houkutteli sen verran, että tartuin tuumasta toimeen ja ilmoitin Mintun mukaan. Etukäteen piti kysellä viisaammilta miten oikeassa näyttelyssä kuuluu toimia, ettei ihan pallo hukassa olisi. No, ei se sen ihmeellisempää ollutkaan ja ihan hyvin osattiin toimia. Onneksi oli tuttujakin joilta pystyi kysymään jos mikä askarrutti. Camilla lähti onneksi mulle kaveriksi ja aputytöksi mukaan. Aamulla satoi vettä kuin saavista ja ajattelin, että mitähän tästäkin tulee... Onneksi sateet väistyivät ja aurinkokin tuli esiin. Loppujen lopuksi aivan loistava sää,  hieman hiostava aluksi, mutta ei liian kuuma kuitenkaan. Melkein kaikilla tuntui olevan näyttelyteltta, onneksi ei tosiaankaan satanut, oltais oltu Camillan kanssa kuin uitettuja koiria... Meillä oli Mintulle uusi kevythäkki mukana minkä tilasin peten koiratarvikkeesta (tuli muuten kahden päivän päästä tilauksesta, todella nopeaa toimintaa!) Oltiin hyvissä ajoin paikalla, mutta kierreltiin ja katseltiin touhuja. 

Nuorten luokassa oli 6 osallistujaa. Kehässä meillä meni ihan ok. Ensin yksitellen pöydälle tutkittavaksi. Tuomari kysyi Mintun ikää ja olin etukäteen laskenut iän kuukausina ja miettinyt vastauksen englanniksi, ettei vaan siinä kohtaa tarviis arpoa asiaa: 20 months :) Minttu ei oikein antanut tuomarin katsoa hampaita ja tuomari pyysi minua näyttämään. Vaikka ei oikeastaan jännittänyt (minähän lähdin ihan vaan kokeilemaan, once in a lifetime experience) niin siitä huolimatta kädet hiukan vapisten koetin saada hampaat näytettyä. Tuomari pyysi vielä nähdä alhaalta ja koko hammasrivin ja minä raukka yritin parhaani mukaan näyttää. Sain kuin sainkin hyväksytysti homman tehtyä, ehdin kyllä jo ajatella että tähänkö tää nyt kaatuu... Sit mentiin ympäri kehää muutama kierros ja minusta Minttu kulki nätisti. Sit taas yksitellen tuomarin edessä eteen taakse ja seisomaan kun tuomari saneli arvosteluja. Siinä seisoessa Minttu halusi koko ajan istua ja minä sitkeästi nostin seisomaan. Miks just siinä piti seisomisen olla kaikista huonointa ja lyhytkestoisinta... Laatuluokan arvostelu oli erittäin hyvä eli EH. Ei voi olla kuin tyytyväinen.  Minä pessimisti kun aluksi ajattelin, että jos hyvä saadaan niin se on jo hyvä. Minttu kun on pitkäjalkainen russeli niin jos tuomari ei vaikka siitä ominaisuudesta tykkää. Minä olen yrittänyt Minttua nyppiä ennen näyttelyä ettei ihan karvat sojottais mihin sattuu eikä olis niin turjake. Häntä ois voinut olla siistimpi vielä, kaartuu luonnostaan aika voimakkaasti ja siitäkin mietin, että jos se on virhe. Saatiin me kehujakin kun yksi mies kehuskeli Minttua kauniiksi ja luuli parsonrusseliksi juuri pitkien jalkojen takia. Mutta niinhän Minttu onkin kaunis, meidän maailman kaunein ja rakkain russeli. Minun mies aina sanookin, että eikös malleilla ole pitkät kauniit jalat! Arkielämään ei nuo näyttelyarvostelut vaikuta, varsinkin kun Minttu on pääasiassa kotikoira. Meidän intressit on enemmän muissa lajeissa. Päästiin vielä kilpailuluokkaan kun 3 koiraa sai erinomaisen eli ERIn. Siinä sijoituttiin hienosti neljänsiksi. Sitten oli meidän osalta homma ohi. Katsottiin kuitenkin loppuun asti russelit. Nättejä koiria oli tänään paikalla! Meidän kirjallinen arvostelu: Correct size&head. Little bit long body. Short croups. Legs open in front. Correct movement. 

Kyllä oli Minttu kotona väsynyt, uni maistui eikä iltapissillekään lähtenyt. Hyvä mieli jäi ensimmäisestä näyttelystä ja yhtä kokemusta rikkaampana. Tosin näyttelysanasto on edelleen aikamoista hebreaa mulle. Ei kai pidä sanoa ei enää, eihän sitä koskaan tiiä...

Verijälkeä ja tokoa

Tänään olikin Mintulle ja ohessa myös minulle paljon puuhaa. Aamusta oli verijäljen ajamista ja illalla starttasi tokon jatkokurssi. Verijäljellä mukana oli tutut kaverit mäykyt ja podengo. Me päästiin ihan valmiille kun mäykkyjen emäntä oli käynyt eilen illalla jäljet tekemässä. Ensin Minttu sai tutustua hirven sorkkaan mikä oli oleva lopussa palkintona. Vähän piti ihmetellä aluksi ja haistella. Ehkä hieman arvellutti tämä uusi iso luu, missä oli karvaakin ja sorkka. 

Viime kerrasta oli vuosi aikaa ja silloin Mintun jälki oli ehkä 50m mittainen, en muista tarkalleen. Silloin Minttua jännitti aika kovasti, olihan vielä pentu. Nyt ei jännitystä niin selvästi ollut havaittavissa. Ensin Minttu haisteli alkumakausta ja siitä sitten lähdettiin etenemään. Kun tämä oli vasta toinen kerta niin yritin koko ajan kannustaa ja kehua. Välillä vähän eksyttiin jäljeltä mutta aika hyvin Minttu palaili takaisin, joitakin kertoja piti ohjata ja palauttaa takas jäljelle. Tällä kertaa oli yksi makaus matkan varrellakin ja heitin muutaman nakinpalasen siihen, eijän Minttu sitä merkannut mitenkään, vähän haisteli. Loppua kohti alkoi ehkä hieman väsy painaa, välillä piti  pysähtyä mustikoita syömään kerta niitä niin kivasti siellä kasvoi. Erehdyin melkein lopussa antamaan nakkipussin Joonalle (en tiiä mitä ajattelin, tai tiiänpäs,  ajattelin et Joona voi sit kaataa ne lopussa siihen sorkan viereen extrapalkaksi...) Ei ollut kovin fiksu veto, Minttuhan kiinnostui nakkipussista aika tavalla ja sit piti taas palautella jäljelle. Mutta hirven sorkka häämöttikin jo edessä ja Minttu pääsi sitä tutkimaan sekä syömään nakit. Autolla sitten oikein kunnon leikkiä sorkan kanssa ja sainhan minä Mintun kiinnostumaan ja muristen retuuttamaan sorkkaa. Jes,  hieno homma.

Sitten seurattiin ensin Himmin työskentelyä. Vähän erinäköistä touhua kun Mintulla, mutta Minttuhan onkin vasta-alkaja. Tarkasti Himmi pysyi jäljellä, muutaman kerran tais hieman ajautus kauemmas. Ja se palkka lopussa, voiko onnellisempaa mäykkyä olla kun sai hirven sorkan suuhunsa. Eihän siitä voinut päästää ollenkaan irti vaan koko matka autolle asti piti sorkka suussa kulkea :) Seuraavaksi vuorossa oli Neppis. Jälki oli lyhyempi ja näin ollen nopeammin ajettu. Hienosti pikkumäykky teki töitä ja lopussa jälleen sorkka odotti ottajaansa. Amalia pääsi mäykyistä viimeisenä hommiin ja vauhti oli kyllä niin hurjaa että sai jalkaa laittaa toisen eteen että pysyi perässä. Kerttukin pääsi vielä oman pikkujäljen ajamaan, mikä tehtiin kun tultiin paikalle. Tarkasti podengo pysyi tuoreella jäljellä, pienestä se on aloitettava, mutta miten taitava tyttö.

Lopuksi sitten vapaata oleskelua ja pieni kävelylenkki koko porukalla. Olipas mukavaa ja kivaa vaihtelua. Pitää kyllä vielä päästä uudestaan tänä kesänä/syksynä.

Kotosalla Minttu sai huilia kun minä paistoin pullaa. Illalla sitten suunnattiin Pärnävaaralle Joan hallille tokon jatkokurssille. Meitä ei ollut kuin 4 paikalla, mutta sehän tiesi  vaan enemmän treeniaikaa meille paikallaolijoille. Muistuteltiin mieleen ihan perusasentoa ja seuraamisen alkeita. Jotenkin masentavaa kun on ajatellut että perusasento eli sivulle tulo olis jo ihan hyvällä mallilla, niin ei se sit oikeesti olekaan. Sitä sokeutuu niin omille virheille. Minttu kyllä periaatteessa tulee sivulle tosi hyvin, mutta takapää menee vinoon mun jalkojen taakse. Nyt treeniä treeniä, back to basics, ja koira on saatava tulemaan suoraan perusasentoon. Lisäksi jännä oli huomata kun kouluttaja pyysi minua vaihtamaan namit vasemmasta kädestä oikeaan, mitä tapahtui... Minttu ei osannutkaan tulla sivulle... No joo, nyt taas kun muistaisi kaikki ne vinkit mitä sai. Perusasentoa vahvistamaan ja sen kestoa myös. Mutta lohduttavaa ettei oltu ainoita joilla oli vielä perusasennossa parannettavaa. Seuraamisessa Mintun sijoittuminen minuun nähden oli hyvä, mutta pienistä askelista lähdetään sitäkin treenaamaan.

Mätsärissä

Tänään oltiin ilta mätsärissä Lehmon k- supermarketin takapihalla. P-K n tanskandogit järjesti tämän mätsärin ja porukkaa oli kuin pipoa. Camilla halusi osallistua tavalliseen luokkaan,  nuoriin ja etukäteen jo ajattelin et koko ilta menee kun on niin paljon osallistujia. Ilmoitettiin sit vielä junior handleriinkin ettei odottelua ihan niin paljoa olisi ja sai sitten Camilla esittää koko rahan edestä kerta halusi. On nimittäin pitkään kinunnut ihan normaaliluokkaan esittämään,  mut sit minä en pääsisi...  Nyt sit ajattelin, että en itse viitsi kun juuri sunnuntaina olin ja perjantaina on sitten se näyttely. Meillä menikin siellä 4h, klo17-21. Huh, meinas minua jo väsyttää mutta Camillasta oli kivaa ja sehän se oli pääasia tänään.

Ennen kehiä oli erilaisia näytöksiä,  agilitya ja tokoagia. Tokoagi vaikutti ihan kivalta ja sitäkin pystyisi kotona harjoittelemaan hyvin. Näytöksen jälkeen sai kokeilla halutessaan pisteitä ja Mintun kanssa kokeiltiinkin. Tiesinhän minä että Minttu on nopea oppimaan ja kehuja tuli koirapalvelu Vihmerän kouluttajaltakin. Hän oli lajia esittämässä ja ilmeisesti ainoana Joensuussa tokoagia järjestää.  Kokeiltiin tasapainoilua tyynyn päällä, koiran piti tulla tiettyyn asentoon tyynyn päälle. Sit kokeiltiin tasapainolautaa mihin koiran piti asettaa etutassut. Ensin palkkaus yhden tassun laittamisesta ja sitten sarjatulella palkkausta kun molemmat osui. Hienosti Minttu uskalsi jo molemmat tassut laittaa. Lisäksi kokeiltiin keilan kaatamista. Ensin yhden ja sitten jo kahden. Mintulla ei pitkään mennyt homman idean tajuamisessa, näytin keilaa ja pökkäsi kuonolla kumoon. Tämän voisikin kotona ottaa ohjelmistoon kun meiltä lasten keilat löytyy eikä lapset niitä edes käytä. Sit kokeiltiin keppien ylitystä, kepit oli laitettu korokkeen päälle viuhkan muotoon ympyrään ja koiran piti kävellä keppien yli.

Sit itse mätsäriin. Aikataulut venyi  heti alkuun. Parikilpailu oli ensimmäisenä ja junior handler sitten sen jälkeen. 11 osallistujaa oli tänään. Camillaa jännitti ja Mintttukin oli yllättävän jännittynyt aluksi. Ei kyllä ole hetkeen ollut Camillan kanssa kehässä ja väkeä oli todella paljon. Kyllä se sit siitä, mutta ei mitenkään kovin mallikkaasti homma mennyt. Eikä sijoitusta tullutkaan, mutta hyvää treeniä kuitenkin. Tuomarikin testasi hieman handlereita ja vaihtoi puolta, hyvin Camilla muisti siirtyä koiran ja tuomarin välistä pois. 

Nuorten luokassa oli osallistujia varmaan ylivoimaisesti eniten, olisiko ollut jopa 41 koiraa. Camillalla ja Mintulla meni niin paljon paremmin tässä kehässä kuin jh. Minttu seisoi tosi hienosti, oli pöydällä hyvin ja antoi tutkia,  liikkeessä tosin pääsi laukkaamaan välillä ja tuomari huomauttikin että tarkkana liikkeessä. Punainen ruusuke sieltä napsahti ja Camilla oli yhtä hymyä :D Minttu alkoi joväsyä odottamiseen ja olemiseen, samoin minä. Mutta ei auttanut kuin katsella ja odotella.  Punaisten kehässä oli 21 koiraa, aikamoinen työmaa tuomarillakin. Taas meni hienosti seisominen ja liike, ei Mintulla kisaväsymys näkynyt ja yhteistyö pelasi hienosti. Ei palkintosijoille asti, mutta olisko ollut  10 joukkoon kuitenkin. Hieno suoritus ja Camilla itse oli tosi tyytyväinen ja innoissaan. Tuntui olevan paljon kivempaa tuo normaali kehässä oleminen kuin jh,  onhan arvosteluperusteetkin ihan erilaiset. Kotimatkalla jo mietti minkälaisen koiran isona ottaisi kun haluaa näyttelykoiran ;)

Pikkuisen jo väsyttää

Loppuun vielä kuvakollaasit kun latasin puhelimeen sellaisen sovelluksen wttä voi hieman kuvilla leikkiä :D