Tänään olikin Mintulle ja ohessa myös minulle paljon puuhaa. Aamusta oli verijäljen ajamista ja illalla starttasi tokon jatkokurssi. Verijäljellä mukana oli tutut kaverit mäykyt ja podengo. Me päästiin ihan valmiille kun mäykkyjen emäntä oli käynyt eilen illalla jäljet tekemässä. Ensin Minttu sai tutustua hirven sorkkaan mikä oli oleva lopussa palkintona. Vähän piti ihmetellä aluksi ja haistella. Ehkä hieman arvellutti tämä uusi iso luu, missä oli karvaakin ja sorkka.
Viime kerrasta oli vuosi aikaa ja silloin Mintun jälki oli ehkä 50m mittainen, en muista tarkalleen. Silloin Minttua jännitti aika kovasti, olihan vielä pentu. Nyt ei jännitystä niin selvästi ollut havaittavissa. Ensin Minttu haisteli alkumakausta ja siitä sitten lähdettiin etenemään. Kun tämä oli vasta toinen kerta niin yritin koko ajan kannustaa ja kehua. Välillä vähän eksyttiin jäljeltä mutta aika hyvin Minttu palaili takaisin, joitakin kertoja piti ohjata ja palauttaa takas jäljelle. Tällä kertaa oli yksi makaus matkan varrellakin ja heitin muutaman nakinpalasen siihen, eijän Minttu sitä merkannut mitenkään, vähän haisteli. Loppua kohti alkoi ehkä hieman väsy painaa, välillä piti pysähtyä mustikoita syömään kerta niitä niin kivasti siellä kasvoi. Erehdyin melkein lopussa antamaan nakkipussin Joonalle (en tiiä mitä ajattelin, tai tiiänpäs, ajattelin et Joona voi sit kaataa ne lopussa siihen sorkan viereen extrapalkaksi...) Ei ollut kovin fiksu veto, Minttuhan kiinnostui nakkipussista aika tavalla ja sit piti taas palautella jäljelle. Mutta hirven sorkka häämöttikin jo edessä ja Minttu pääsi sitä tutkimaan sekä syömään nakit. Autolla sitten oikein kunnon leikkiä sorkan kanssa ja sainhan minä Mintun kiinnostumaan ja muristen retuuttamaan sorkkaa. Jes, hieno homma.
Sitten seurattiin ensin Himmin työskentelyä. Vähän erinäköistä touhua kun Mintulla, mutta Minttuhan onkin vasta-alkaja. Tarkasti Himmi pysyi jäljellä, muutaman kerran tais hieman ajautus kauemmas. Ja se palkka lopussa, voiko onnellisempaa mäykkyä olla kun sai hirven sorkan suuhunsa. Eihän siitä voinut päästää ollenkaan irti vaan koko matka autolle asti piti sorkka suussa kulkea :) Seuraavaksi vuorossa oli Neppis. Jälki oli lyhyempi ja näin ollen nopeammin ajettu. Hienosti pikkumäykky teki töitä ja lopussa jälleen sorkka odotti ottajaansa. Amalia pääsi mäykyistä viimeisenä hommiin ja vauhti oli kyllä niin hurjaa että sai jalkaa laittaa toisen eteen että pysyi perässä. Kerttukin pääsi vielä oman pikkujäljen ajamaan, mikä tehtiin kun tultiin paikalle. Tarkasti podengo pysyi tuoreella jäljellä, pienestä se on aloitettava, mutta miten taitava tyttö.
Lopuksi sitten vapaata oleskelua ja pieni kävelylenkki koko porukalla. Olipas mukavaa ja kivaa vaihtelua. Pitää kyllä vielä päästä uudestaan tänä kesänä/syksynä.
Kotosalla Minttu sai huilia kun minä paistoin pullaa. Illalla sitten suunnattiin Pärnävaaralle Joan hallille tokon jatkokurssille. Meitä ei ollut kuin 4 paikalla, mutta sehän tiesi vaan enemmän treeniaikaa meille paikallaolijoille. Muistuteltiin mieleen ihan perusasentoa ja seuraamisen alkeita. Jotenkin masentavaa kun on ajatellut että perusasento eli sivulle tulo olis jo ihan hyvällä mallilla, niin ei se sit oikeesti olekaan. Sitä sokeutuu niin omille virheille. Minttu kyllä periaatteessa tulee sivulle tosi hyvin, mutta takapää menee vinoon mun jalkojen taakse. Nyt treeniä treeniä, back to basics, ja koira on saatava tulemaan suoraan perusasentoon. Lisäksi jännä oli huomata kun kouluttaja pyysi minua vaihtamaan namit vasemmasta kädestä oikeaan, mitä tapahtui... Minttu ei osannutkaan tulla sivulle... No joo, nyt taas kun muistaisi kaikki ne vinkit mitä sai. Perusasentoa vahvistamaan ja sen kestoa myös. Mutta lohduttavaa ettei oltu ainoita joilla oli vielä perusasennossa parannettavaa. Seuraamisessa Mintun sijoittuminen minuun nähden oli hyvä, mutta pienistä askelista lähdetään sitäkin treenaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti