Erittäin hyvä

Takavuosien teinibändi Mascara (muistaakseni) esitti laulun :"Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen..." Tuo lause sopii tämän päivän teemaan vaikka onkin ärsyttävä renkutus eikä muuten sanomaltaan käy yksiin.

Tänään oli Poksin 30-vuotisjuhla-  ryhmänäyttely ryhmille 3/10 ja 9. Olen aina ajatellut, että haluan käyttää Mintun yhden kerran ihan oikeassa näyttelyssä. Nyt tämä näyttely houkutteli sen verran, että tartuin tuumasta toimeen ja ilmoitin Mintun mukaan. Etukäteen piti kysellä viisaammilta miten oikeassa näyttelyssä kuuluu toimia, ettei ihan pallo hukassa olisi. No, ei se sen ihmeellisempää ollutkaan ja ihan hyvin osattiin toimia. Onneksi oli tuttujakin joilta pystyi kysymään jos mikä askarrutti. Camilla lähti onneksi mulle kaveriksi ja aputytöksi mukaan. Aamulla satoi vettä kuin saavista ja ajattelin, että mitähän tästäkin tulee... Onneksi sateet väistyivät ja aurinkokin tuli esiin. Loppujen lopuksi aivan loistava sää,  hieman hiostava aluksi, mutta ei liian kuuma kuitenkaan. Melkein kaikilla tuntui olevan näyttelyteltta, onneksi ei tosiaankaan satanut, oltais oltu Camillan kanssa kuin uitettuja koiria... Meillä oli Mintulle uusi kevythäkki mukana minkä tilasin peten koiratarvikkeesta (tuli muuten kahden päivän päästä tilauksesta, todella nopeaa toimintaa!) Oltiin hyvissä ajoin paikalla, mutta kierreltiin ja katseltiin touhuja. 

Nuorten luokassa oli 6 osallistujaa. Kehässä meillä meni ihan ok. Ensin yksitellen pöydälle tutkittavaksi. Tuomari kysyi Mintun ikää ja olin etukäteen laskenut iän kuukausina ja miettinyt vastauksen englanniksi, ettei vaan siinä kohtaa tarviis arpoa asiaa: 20 months :) Minttu ei oikein antanut tuomarin katsoa hampaita ja tuomari pyysi minua näyttämään. Vaikka ei oikeastaan jännittänyt (minähän lähdin ihan vaan kokeilemaan, once in a lifetime experience) niin siitä huolimatta kädet hiukan vapisten koetin saada hampaat näytettyä. Tuomari pyysi vielä nähdä alhaalta ja koko hammasrivin ja minä raukka yritin parhaani mukaan näyttää. Sain kuin sainkin hyväksytysti homman tehtyä, ehdin kyllä jo ajatella että tähänkö tää nyt kaatuu... Sit mentiin ympäri kehää muutama kierros ja minusta Minttu kulki nätisti. Sit taas yksitellen tuomarin edessä eteen taakse ja seisomaan kun tuomari saneli arvosteluja. Siinä seisoessa Minttu halusi koko ajan istua ja minä sitkeästi nostin seisomaan. Miks just siinä piti seisomisen olla kaikista huonointa ja lyhytkestoisinta... Laatuluokan arvostelu oli erittäin hyvä eli EH. Ei voi olla kuin tyytyväinen.  Minä pessimisti kun aluksi ajattelin, että jos hyvä saadaan niin se on jo hyvä. Minttu kun on pitkäjalkainen russeli niin jos tuomari ei vaikka siitä ominaisuudesta tykkää. Minä olen yrittänyt Minttua nyppiä ennen näyttelyä ettei ihan karvat sojottais mihin sattuu eikä olis niin turjake. Häntä ois voinut olla siistimpi vielä, kaartuu luonnostaan aika voimakkaasti ja siitäkin mietin, että jos se on virhe. Saatiin me kehujakin kun yksi mies kehuskeli Minttua kauniiksi ja luuli parsonrusseliksi juuri pitkien jalkojen takia. Mutta niinhän Minttu onkin kaunis, meidän maailman kaunein ja rakkain russeli. Minun mies aina sanookin, että eikös malleilla ole pitkät kauniit jalat! Arkielämään ei nuo näyttelyarvostelut vaikuta, varsinkin kun Minttu on pääasiassa kotikoira. Meidän intressit on enemmän muissa lajeissa. Päästiin vielä kilpailuluokkaan kun 3 koiraa sai erinomaisen eli ERIn. Siinä sijoituttiin hienosti neljänsiksi. Sitten oli meidän osalta homma ohi. Katsottiin kuitenkin loppuun asti russelit. Nättejä koiria oli tänään paikalla! Meidän kirjallinen arvostelu: Correct size&head. Little bit long body. Short croups. Legs open in front. Correct movement. 

Kyllä oli Minttu kotona väsynyt, uni maistui eikä iltapissillekään lähtenyt. Hyvä mieli jäi ensimmäisestä näyttelystä ja yhtä kokemusta rikkaampana. Tosin näyttelysanasto on edelleen aikamoista hebreaa mulle. Ei kai pidä sanoa ei enää, eihän sitä koskaan tiiä...