Tänään tokossa oli hyppy pääaiheena. Ensin palauteltiin mieleen koiralle seisomista ja sitten kokeiltiin miten koira reagoi kun käydään muualla ja palataan viereen. Minttu hyvin herkästi kävi istumaan vaikka ajattelin että seisominen on meillä suht ok. Lähdin jälleen kerran kädellä liikaa auttamaan ja tuntui että Minttu ei edes tiedä mitä koko seiso tarkoittaa. No tietääpä taas mitä harjoitellaan... Yhdistettiin sitten hyppy tähän ja muuten kaikki ok, mutta Mintun pitäis kestää seisomassa niin kauan kunnes sivulle käskyyn saa luvan. No, ei ihan menny niin. Taas samat ohjeet mulle; rentouta kädet ja älä avusta kädellä, anna koiran itse miettiä ja oivaltaa. Välillä tuntuu ettei tähän puuaivoon mene mikään perille, mutta taas on hyvät vinkit saatu ja niitä noudattaen jatketaan.
Toisella kierroksella saatiin itse valits mitä tehdään. Mintun kans otettiin paikamakuuta häiriöllä. Samalla vielä perusasennon viilausta, jälleen tarvittiin muutama kengän kärjen kopautus Mintun takalistoon kun lähti viemään sitä liian taakse. Aluks Minttu häiriintyi mutta sitten sujui hyvin. Ei haitannut vaikka kouluttaja raapi maata vieressä :) Minä tuskastelin kun Minttu jää istumaan perusasennossakin usein toiselle kankulle ja lösöttää siinä. Makuullakin välillä on ryhdikkäästi ja välillä toisen kankun päällä. No haloo H... Tekee kunnolla jos vaadit sitä! Taas kerran joku fiksumpi palautteli mua maan pinnalle niitten omien kriteereitten suhteen. Millonkahan se hermostuu ja sanoo etkö ikinä opi ja sisäistä! Niin, nyt treenataan ihan istumista ja vaaditaan se kunnon ryhdikäs asento. Samoin makuulle pitää mennä ryhdikkäästi ja sitä onkin helpo alkuun harjoitella ohjaamalla namilla koira istumasta maahan. On meillä taas läksyä ja pitää ihan naksutin ottaa käyttöön, on jäänyt unholaan.
Lopuksi ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Mintun kärsivällisyys ei enää meinannut riittää ja ei pysynyt sivulla kun kouluttaja uli luokse, tais olla kolme tai nelkä kertaa yritys ennenkuin onnistui. Minttu halusi komentaa mua haukkumalla ja perääntyi aina kun kouluttaja tuli lähemmäs, ja viimeksi se meni niin hienosti! Paikkamakuussa myös rupes mua komentamaan ja piti ärähdellä sille. Kävin muutaman kerrran sitten palkkaamassa kun oli hiljaa.
Minttu ei millään haluais odottaa autossa omaa vuoroa, väkisin pirää raahata autoon välillä. Nytkin aina tärisi ihan kun oma vuoro koitti ja paikkamakuullakin oli niin vaikea olla tärisemättä. Kotona innostuu heti kun näkee repun pakkaamista, tietää että kohta lähdetään treenaa. Iskee mun käsiin hampailla kiinni jos laitan lattialla reppua kiinni, niin innoissaan on lähdöstä. Kun lähtis lenkillekin niin innoissaan niin ois ihan sika kivaa. Nyt taas vaihe päällä ettei lenkille lähtis ollenkaan. Jarrut lyö päälle parhaimmillaan jo portilla... On siinä mulla lenkkikaveri! No tokosta tuntuu ainakin tykkäävän ja sehän on tietysti mukavaa! Lenkillä on varmaan vaan liian tylsää. Ja hip hei! Päästiin Poksille agilityn jatkokurssille. Paikat oli arvottu ja arpaonni suosi meitä! Nyt ei ollakaan ehditty aksaamaan kun mulla jatkui työt loman jälkeen. Eipä siihenkään kurssiin ole enää kuin puolitoista viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti