Ei oo oikein ehtinyt päivittää blogia vaikka mielessä ollut sen tuhat kertaa ainakin. Harmi kun ei sit muista kuitenkaan kaikkea mitä neuvoja ja ohjeita on saanut jatkoa varten. Mutta tässä kooste kuitenkin viimeisistä kolmesta tokon jatkokurssin harjoituskerrasta.
Toiseksi viimeisellä viikolla meillä oli poikkeuksellisesti tiistaina tokoa. Ensimmäinen kerta peruuntui ja tämä oli nyt sen korvaava kerta. Ohjelmassa oli noutokapula. Vaikka kerran sunnuntaina kesken agilityharkkojen saatiinkin hienosti kokonaiset suoritukset noutokapulan kanssa, riittää silti vielä harjoiteltavaa. Minttu kyllä tietää, että palkan saa kapulan pitämisestä, mutta heti kun minun käsi alkaa lähestyä kapulaa, pudottaa tosi herkästi maahan. Tehtiin harjoituksena ihan että Minttu otti kapulan ja minä hitaasti laitoin kättä lähemmäksi. Minttu turhautui aika lailla kun meni ymmälleen kun ei palkkaa tullutkaan niin nopeasti. Yritti koko ajan kurottautua namikättä kohti ja tarkoitus oli nimenomaan saada koira rauhoittumaan ja pitämään kapulaa suussa rauhallisesti. Saatiinhan me lopulta onnistunut suoritus ja tätä nyt pitää harjoitella kotona. Paljon siis riittää töitä monillakin osa-alueilla. Ensin pilkottuna osa-alueet kuntoon ja sit kokonainen suoritus.
Yksi juttu mitä en ole itse tajunnut ollenkaan ja mikä tuli ilmi tässä kapulan kanssa. Kun kehuin Minttua hienosti tai hyvä sanalla kapulan pitämisestä, automaattisesti kapula tippui maahan. Eli vaikka koiraa pitää sanallisesti kehua, tässä yhteydessä Minttu on jo yhdistänyt sen vapautuskäskyksi. Kouluttaja kehoittikin keksimään jonkun yleisen vapautussanan mikä toimisi joka tilanteessa, kuten vapaa. Myönnetään, liian harvoin tulee käytettyä ja ei ihme jos koira lähtee omin luvin tai lopettaa kesken. Nyt siis tehoharjoittelu tähänkin.
Toisella kierroksella tehtiin perusasennosta maahan meno ja kouluttaja häiritsi koiria. Samoin itse piti kumartua silittämään ja käydä koiran takana. Koiran piti kestää makuulla kunnes vapautuskäsky tulee. Eli koira suorittaa tehtävää ja vaikka seinät kaatuis ympäriltä tai mitä tahansa muuta tapahtuisi, koira tekee sitä tehtävää mikä on kesken kunnes vapautetaan. Minttu kesti kohtuu hyvin häiriöitä, mutta treeniä lisää. Sivulle tulo menee edelleen niin pahasti pieleen taakse, että nyt ihan back to basics ja avustetusti joka kerta sivulle takaa kiertäen. Oikea paikka löytyikin paljon helpommin näin. Ja jos minä vetäisin käden ylös, Minttu pakitti heti taakse pois oikealta paikalta, joten käsi jää aluksi nyt Mintun eteen alas ja palkkaus siitä. Samoin sivulla maahanmeno avustetusti namilla niin saan pois sen lonkkamakuuasennon. Se ei ole kuulemma virhe, mutta haluan itse ryhdikkään maassoloasennon.
Toinen kerta tokoa olikin normaalisti torstaina. Oltiin tällä kertaa hallissa sisällä ja teemana oli hyppy sekä luoksetulon pysäytys. Hyppy sujuu meiltä jo aika hyvin, on varmaan vahvin meidän liikkeistä. Kouluttajakin sanoi että valmis hyppy. Vielä Minttu on aika herkkä istahtamaan kun menen viereen seisomaan, mutta oppii varmasti nopsaan kun vaan harjoitellaan. Ja nimenomaan harjoitellaan seisomista hypystä irrallisena, sit vaan yhdistetään. Hienoa, että jotain on opittukin.
Luoksetulossa pysähtyminen aloitettiin ensin muistuttelemalla koiraa pysähtymisestä. Top-käsky toimii Mintulla hyvin ja pysähtyi kyllä hyvin kun sanoin käskyn. Sitten piti jättää koira istumaan ja mennä itse kauemmas, kouluttaja oli keskellä ja siihen kohtaan koira piti pysäyttää. Ekalla kerralla ei onnistunut, seuraavaksi piti ottaa keho ja kädet mukaan ja ikäänkuin hyökätä koiraa päin samalla käskyn kanssa. Sehän toimi ja sitä tehtiin muutama kerta. Hieman eri kohtiin pysäytys, koska koira rupeaa tosi nopsaan aavistamaan. Myös sen takia pitää tehdä paljon pelkkiä läpijuoksuja ettei koira tiedä milloin pysäytetään ja milloin ei. Itse mietiskelin noita käskysanoja, meneeko koira sekaisin jos luoksetulon pysäytyksessä käsky on "top" ja hypyn jälkeen "seiso" kun periaatteessa molemmissa koiran pitää seisoa paikallaan. Kouluttaja kyllä vakuutteli että voi käyttää eri käskysanoja ihan hyvin. Sitä vain näin aloittelevana aina pohtii, että mitkä käskysanat itselle sopii ja koiralle toimii. Tämä olikin viimeinen toko oman kouluttajamme kanssa ja viimeisellä kerralla oli korvaava kouluttaja.
Viimeinen tokokerta olikin sikäli erilainen, että meillä oli pienimuotoiset möllikisat... Joo, varmaan kaikki etukäteen pelkäsi eikä ihan kaikki olleet paikallakaan. Mutta ihan oman tason mukaan sai tehdä, liikkeet olivat vain alokasluokan liikkeet mitkä tehtiin läpi. Turhaan siis pelättiin. Me oltiin ekoina Mintun kans. Perusasento nyt on mitä on... Mintulla oli kierroksia ehkä hieman liikaa, innoissaan oli eikä kestänyt oikein persuasennossa vaan jouduin koko ajan korjaamaan ja aloittamaan alusta. Ensin oli seuraaminen hihnan kanssa. Sovittiin, että kokeillaan ihan käskyttämisen mukaan menemistä. Halusin itse kokeilla millaista on seurata toisen käskyjä ja tehdä sen mukaan vaikka seuraamknen pidemmällä matkalla ei vielä ihan huippua olekaan. No ihan hyvin Minttu seurasi ja miekin osasin kuunnella käskyjä. Seuraavaks ilman hihnaa seuraaminen. Ihan ok sekin, tosin aina käännöksissä Minttu tahtoo hypätä mun kättä kohti. Ja omaa suoritusta rennommaks pitäis saada, huomasin kesken kaiken et itse jännitän aika lailla hartioita. Treeniä! Sit oli liikkessä pysähtyminen. No ei se onnistunu ekalla kerralla mut onnistui sit kuitenkin. Samoin liikkeestä maahanmeno, vielä pitää harjoitella kovasti. Luoksetulossa Mintun vauhti oli tosi hidas, sen pitäis olla nopeempi. Sitä harjoiteltiinkin muutama kerta siinä lelun kanssa läpijuoksuna. Hyppy meni hienosti muuten, mut mie meinasin lähtee koiran luokse ennen käskyä, onneks tajusin itse ja otin askeleen takaspäin. Tarkoitus ei ollu mitenkään pisteyttää meidän suorituksia vaan kattoo miten kukakin tekee ne alokasluokan liikkeet ja saatiin ohjeita jatkoa varten. Kun vaan taas muistais ne.
Kokeiltiin myös ruutua lopuksi ja ideana vaan että lelu tai nami ruudun sisällä ja koira juoksee sinne. Helppo harjotella kotonakin. Lisäksi ehditiin pikaisesti noutokapulaakin ottaa. Kehuja saatiin siitä, ettei Minttu pureskele kapulaa, mutta sitä kestoa suussapitämiseen tarvitaan vielä. Hyvä vinkki oli siihen käsiongelmaan (kun Minttu pudottaa kapulan herkästi kun käsi lähestyy) että namipalkka tuleekin mun suusta. Nakinpala suuhun ja kädet jää vapaaks. Testaamisen arvoinen asia.
Tästäpä sitä pitäis sitten itsenäisesti treenailla, tosin toivottavasti joku tokon kurssi vielä tulisi. Sitä sokaistuu niin omalle tekemiselle ja varsinkin niille virheille. Mutta hyvät eväät on saatu nyt matkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti