Meidän ensimmäiset epäviralliset agilitykisat

Joalla oli tiistaina 20.7. epäviralliset ailitykisat Pärnävaaralla. Lähdettiin Mintun kanssa hakemaan kokemusta kisatilanteesta ja ajatuksena treenin kannalta, ihan sama miten menee. Ilma oli tosi kuuma ja aurinkoinen, mutta ihmeen hyvin koirat jaksoivat. Mietin ensin mille radalle osallistuisin ja sitten päätin, että kerta ollaan tultu tänne asti, niin mennään kaikkiin: putkiralli, möllirata ja kisaavien rata. Meidän omasta treeniryhmästä oli meidän lisäks neljä muutakin koirakkoa ja kummasti ne tutut ihmiset toi hyvää fiilistä siellä. Aidosti iloittiin toistemme onnistumisista ja tsempattiin toisiamme. Lisäksi mäykyt ja podengo olivat meidän turvana ja toimin valokuvaajana sekä avustavana koiran pitelijänä välillä :)

Ensin oli vuorossa putkiralli. Radalla oli 6 putkea, joita sitten mentiin, numerot 1-10. Rataantutustumisessa alkoi jännitys nousta vaikka siihen mennessä ei ollut jännittänyt ollenkaan. Ensin tuntui, etten muista millään rataa vaikka ei edes vaikea ollut. Jotenkin se jännitys vaan kasvoi ja välillä tuntui, että jalat lähtee alta. Meidän vuoro tuli ja sehän meni hyvin, muistin kaikki oikein ja Minttu teki juuri niinkuin pitikin. Vauhti ei päätä huimannut, mutta tärkeintä oli että kaikki meni oikein sujuvasti ja ilman virheitä. Radan jälkeen oli hyvä fiilis ja jännitys alkoi laskea. Selvisin vaikka jännittikin. Siinä vaiheessa tosin tuntui, että mitä ihmettä ajattelin, kun olen menossa vielä kahdelle radalle... miten ikinä muistan ne, jos jo lyhyt putkiralli aiheutti tällaisen olon...

Nooh, möllirata laitettiin kuntoon ja rataantutustuminen alkoi. Eipä enää oikeastaan jännittänytkään ja huomasin, että ratahan on tosi helppo, suoraa rallattelua vaan :) . Mulle tuli vaan pikkumoka heti alkuun, lähdin just samalla hetkellä menemään kuin tuomari vihelsi pilliin ja sit jotenkin hämäännyin ja pysähdyin, että mitä nyt. Tuomari vaan totesi, että tuomari antaa luvan lähteä ja jatka vaan, mutta kun sattui ihan alussa, niin antoi aloittaa uudestaan. Mintulle on tullut puomin kanssa jotain ongelmia, hyppäs alussa pois, mut onneks sain takasin puomille ja saatiin se tehtyä. Siitä tietääkseni ainoat virhepisteet.

Ajattelin, että olen hullu kun halusin siihen kisaavien rataan, mutta loppujen lopuks se ei paljoa muuttunut mölliradasta, hieman vaikeutta lisää ja kepit tuli pussin tilalle. Rataantutustuminen meni hyvin ja olin innoissani kun pääsin kokeilemaan käytännössä juuri treeneissä treenattua saksalaista. Kaikki menikin tosi kivasti puomille asti ja sit taas alussa täyspysähdys. Onneks tajusin heti, että nyt irtaannuin liian kauaks eteen Mintusta ja palasin viereen ja saatiin hitaasti ja varmasti puomi tehtyä ja rata loppuun. Lopputulos olikin 0 ja sijoituttiin mineissä lopulta toisiksi. Yksi treenikaveri oli hieman meitä nopeampi ja voittivat, mutta se kolmas osallistuja ei saanut 0-tulosta. Oli kiva yllätys, että palkittiin, mutta vielä parempi kokemuksena, treeninä niin minulle kuin Mintullekin. Halli oli ennestään tuttu ja olisi kiva käydä ihan jossain uudessa hallissa, miten siellä onnistuisi. Mutta olin niin tyytyväinen, että tuli lähdettyä ja alun jännityksen jälkeen huomasin kaiken sujuvan oikein hyvin. Tuli jopa fiilis, että miksi en ottanut kisalisenssiä niin olisin voinut käydä ihan vaan kokeilemassa oikeissa kisoissa, eihän siinä mitään häviä. Jätetään asia hautumaan, nyt en ennen kesäkuun alun kisoja ehtinyt tätä muutosta tekemään. Jospa mölliaksaa olis kesän aikana tarjolla vielä jossain!