Mintun sterilisaatio

Maanantaina 13.10. oli jännä päivä, Mintun sterilisaatio. Päädyttiin sterilisaatioon, koska ei aiota teettää pentuja Mintulla ja kohtutulehduksen riski on olemassa jos ei sterilisoi. Lisäksi miehen veljen uroskoira on aina kyläilemässä kesällä ja jouluna täällä ja Mintun juoksut on sattuneet just samaan aikaan. Kesälläkin oli kurjaa kun viimeisenä lomapäivänä vasta koirat pääsivät leikkimään ja silloinkin  piti kuitenkin vielä vahtia tarkasti. Ja olihan se aikamoista koirien kiusaamista kun aluksi yritettiin kyläilyä ja ei se vaan onnistunu ollenkaan kun toinen yrittää nousta selkään ja toinen vaan työntää takapuoltaan eteen.

Olin siis suunnitellut sterilisaation tälle syyslomaviikolle kun olen itse lomalla ja voin olla alussa hoitamassa. Aamulla ei saanut enää ruokkia Minttua, aika oli klo 12. Minttu oli aamulla hieman ihmeissään kun ei omaa ruokaa tule, isi ei annakaan joka-aamuista juustopalaa eikä mamikaan anna raejuustopurkkia nuoltavaksi. Tyytyi kuitenkin kohtaloonsa narisematta ;) Lenkitin Mintun aamulla ja teki tarpeensa, käytin myös ennen lähtöä pienellä pisulenkillä. Minua alkoi kyllä siinä aamun mittaan jännittämään... Minttuhan aavisti jo, että kohta lähdetään jonnekin.

Kun otin kuljetuskopan, alkoi innokas haukkuminen, yleensä saman reaktion saa aikaan treenireppu. Minttu luuli varmaan pääsevänsä agilityyn. Innoissaan hyppäsi auton kyytiin ja odotteli siellä kun kävin vielä sisällä.

Ajelin Karsikkoon Martinan vastaanotolle ja vaikka oltiin jo hyvissä ajoin, oli Martina vastassa jo. Minttu puntarille ja painoa tasan 7kg. Kopan Martina otti ja siirsi huoneeseen, missä Minttu piti nostaa tutkimuspöydälle. Kysyi haluanko että Minttu rauhoittuu koppaan vai syliin, syliin halusin tietenkin. Laittoi Mintulle piikin ja menin odottelemaan vastaanottoaulaan. Pikkuhiljaa alkoi Minttu hyytymään ja jalat alkoi vaoisten pettää alta. Martina tuli katsomaan ja koska Minttu oli jo puolinukuksissa, pyysi sitten siirtymään leikkaustilaan.

Laskin Mintun pöydälle ja Martina laittoi jalkaan kiristysnauhan ja tippaneulan ja letkun. Sanoi, että Minttu alkaa olla nukuksissa ja käänsi selälleen, mutta Minttuhan yritti vielä ponkaista ylös, ei ihan nukuksissa vielä ollutkaan. Sitten oli minun aika lähteä, mutta tuon pienen ponkaisun jälkeen oli pakko kysäistä ja varmistaa, että nukkuuhan Minttu kohta. Niin sitten lähdin ja jätin mussukan sinne, kahden tunnin päästä saisi mennä hakemaan. Kävin kirjastossa palauttamassa kirjoja ja menin salille. Ajattelin, että parempi treenata niin ei ajatukset ole niin kiinni leikkauksessa. Välillä toki putkahti mieleen, että mitenkähän Mintulla menee.

Kun menin vastaanotolle, maksoin leikkauksen, sain kipulääkkeen ja antibiootit ja hoito-ohjeet. Agilitystä taukoa tulisi kolmisen viikkoa. Illalla saisi antaa ruokaa ja vettä pitäisi saada juomaan. Ulkona saisi käysä tarpeilla ja kolme päivää sidetaitos voisi olla haavan päällä. Tietenkään koira ei saa nuolla haavaa. Kauluri Mintulla olikin päässä ja Minttu pötkötteli kopassa tokkuraisena fleeepeiton alla. Silmiä availi kun kosketin kuonoa. Lääkkeitä Minttu oli saanut ja ensimmäisen kipulääkkeen saisin antaa seuraavana päivänä aamuyöstä. Kipuun lääkettä n. 5 päivää ja antibioottia hieman pidempi kuuri. Ajelin oikein varovaisesti kotiin ettei töyssyt sun muut tuntuisi pahalta. Kotona Minttu saikin pötkötellä ihan rauhassa kopassa. Välillä kävin katsomassa, silittelemässä ja juttelemassa. Yhden kerran inahti minulle kuin vastaukseksi, mutta ei yrittänyt liikkua tai nousta.

Kun ovi kävi puoli 5 maissa ja mies tuli töistä kotiin, Minttu ponnahti salamana ylös ja oli menossa vastaan, kunnes tajus että hetkinen, en olekaan ihan kunnossa... Kipitteli omaan petiinsä ja siinä istuksi hetken ja keräili itseään, kunnes pötkähti siihen lepäämään. Lapset olivat loman vietossa mummin ja ukin luona, jälkikäteen ajatellen ihan hyvä, niin Minttu sai ihan rauhassa levätä ja toipua. Olin laittanut aamulla patjan olohuoneen lattialle, missä sitten nukkuisin Mintun kanssa ensimmäiset yöt.

Meidän sänky yläkerrassa on niin korkea ettei uskalla sinne viedä ja portaisiin en vielä aluksi päästä. Siihen patjalle Minttukin sitten tuli pötköttelemään. Vettä ei halunnut ottaa ja minä lääkeruiskulla vähän väliä kokeilin ja annoin väkisinkin vettä suuhun. Ruoka maistui jo illalla kun kädestä syötin. Pissillä Minttu kävi illalla jo useita kertoja ja kakatkin teki, koppaan oli pienen kikkareen tehnyt jossain vaiheessa leikkauksen jälkeen.

Kauluria Minttu vierasti ja olin varautunut vauvan bodyn kanssa, että se olisi Mintulla päällä. Kävin itse kirpparilta ostamassa ja sain treenikaverilta muutaman. Tein hännälle reiän ja leikkasin hihat pois. Aluksi Minttu oudoksui bodyakin ja varmaan häpesikin kun sellainen laitetaan päälle. Ajattelin, että yö menisi body päällä paremmin kuin kaulurin kanssa.