Tänään oli odotettu päivä ja päästiin aloittamaan agilityn alkeiskurssi. Ensiksi laitettiin esteet paikoilleen, siellä oli hyppyjä, matala ja korkea puomi, kepit ja hyppy+putki. Kaikki esteet oli meille tuttuja, mutta vierain oli pituushyppy. Minttu meinasi siinä koko ajan tulla mun mukana sivusta, mutta saatiin se kuitenkin sitten menemään kivasti. Keppejä oli 6 rivi ja ohjurit. Muutaman kerran Minttu yritti mennä lopussa ali, mutta kaikenkaikkiaan tosi hienosti oivalsi ja meni huolimatta kummalla puolella ohjasin. Sainkin hyvän vinkin mennä koko ajan Mintun vieressä, koska jos menin liian edessä niin silloin nuo alitukset tuli. Putki ja hypyt meni oikein mallikkaasti, samoin puomi. Pitää vaan harjoitella sitä kontaktia puomin lopussa ja sanoinkin kotona miehelle, että saa rakentaa mulle laudoista sellaisen koholla olevan pikkuesteen, missä sit voidaan harjoitella tuota. Minttu meinaa varastaa lähdöissä ja sitä pitääkin nyt ruveta ihan treenaa. Välillä joutui omaa vuoroa odottamaan ja mie sit siinä odotellessa treenasin hieman tokojuttuja. Seuraamista ja paikkamakuuta ihan vaan pikaisesti, sehän meni huomattavasti paremmin kuin talvella kylmän maan päällä. Tuo lämmin halli ja tekonurmi-pinta tekee treenaamisesta aika mukavaa vaikka kesän tullessa ei ulkonakaan tai kylmässä hallissa ole niin kurjaa harjoitella. Olen kyllä tyytyväinen Mintun suorituksiin ja odotan jo sitä että pääsisi ehkä pieniä ratoja kokeilemaan, pisin meillä taitaa olla 4 esteen pituinen, mitä ollaan menty. Mut kaikki ajallaan.
Viikonloppu on muuten mennyt jälleen juhlahumussa, tällä kertaa Camillaa juhliessa. Huomenna on virallinen päivä, 11v. Tosin tasan 11v sitten tähän aikaan olin jo sairaalassa Tyksissä kärvistelemässä ja yöllä klo 2.50 tyttö syntyi. Kavereita täällä oli 9 kpl ja meno sen mukaista. Ääntä riitti ja onneksi äidin ei tarvitse enää ohjelmaa keksiä vaan Camilla hoiti itse sen puolen. Kunhan vaan tarjoilut hoidin esille ja hieman olin avustamassa leikeissä. Minttukin oli alussa innoissaan, mutta rauhoittui onneksi unille lopussa niin jaksoi sitten treenit hienosti.
Aamu aloitettiin miehen kans juoksulenkillä. Fiilis oli kohdillaan, samoin sää. Juostiin reilu 11 km, tän kevään pisin lenkki. Juoksemisen ilon olen kyllä löytänyt, harmi kun en ehdi useammin. Pitää yrittää edes tää yksi kerta viikossa käydä. Sekin vaikuttaa paljon, ettei tarvitse yksin lähteä, on se toinen potkimassa ja sanomassa että jaksat kyllä. Tänään tosin ei tarvinnut, sovittiin että minä saan päättää matkan ja vauhdin, aloitettiin hitaammin ja välillä sit vauhdikkaammin. Ja kun tuntui hyvältä, niin tehtiin pitempi lenkki kuin mitä olin aluksi ajatellut =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti