Minttu pelkuri

Minttu on viime aikoina ollut aika pelkuri. Yks päivä iltalenkillä säikähti naapuritalon traktoria kun seisoi pihan laidalla valot päällä. Ei ois millään ohi menny aluks mut sain Mintun voittamaan pelkonsa. Tänään taas hieman epäillen katsoi traktoria, joka oli tällä kertaa pimeänä, mut kun joka ilta siitä ohi mennään niin ei voi jäädä pelkonsa vangiksi, ainakaan toivottavasti.

Yks päivä oltiin lenkillä ihan tutussa paikassa, mistä melkein päivittäin mennään. Minttu oli mulla irti ja näki mäestä pusikosta rapistelevan koiran ja ulkoiluttajan tulevan kohti. Siinä ei menny kun sekunti niin Minttu päätti ottaa jalat alleen ja lähti juoksemaan karkuun. Ei auttanu minun mitkään huudot, välillä pysähtyi ja taas kun lähdin kohti niin Minttu lähti juoksemaan. Meillä oli välimatkaa toisiimme varmaan 100m, onneks ei tullu ketään muita eikä niitäkään näkyny joita se säikähti. Ajattelin, että tässä se mun hyvin koulutettu koirani nyt on sitten, ei antaudu kiinni... Mut oli kyllä sen verran peloissaan että mielessä varmaan jyskytti vaan että pakene. Lopulta tajusin, että sehän juoksee kotiin asti enkä saa sitä kiinni. Käännyinkin sivutielle ja huusin Mintulle heippa! Ei menny kun se sama sekunti kun säikähtäessä kun Minttu lähti mun perään, kuin huutaen "mami älä jätä mua..." Vein sitten Mintun heti tapahtumapaikalle ettei jäis mitään kammoa. Katseltiin ja todettiin ettei mitään vaaraa, mut ei kuitenkaan siitä suostunut jatkamaan tuttuun suuntaan. Kierrettiin sit vähän eri reittiä kotiin.

Tänään oli sit kaikista päivistä pelottavin. Minttu ei pentuna pelännyt imuria ollenkaan, mutta nykyisin imurin nähdessään aika nopeasti liukenee paikalta. Miehen isä kävi hiomassa meidän keittiön seinää, kun se on maalattu sellaisella karheapintaisella maalilla, mihin kaikki lika tarttuu eikä saa putsattua millään, kaiken lisäks jos käsi osuu pahasti niin iho menee rikki. Ihan hieno ja kiva maali, mut ei hyvä. Se pitää siis hioa tasaiseksi ja päälle tulee sit uusi maali tai tapetti. Hiomakoneen ääni olikin sitten jotain kainksta kauheinta mitä olla saattaa. Minttu oli niin paniikissa ettei koskaan ollu. Tärisi niin että jos ois kapella laudalla istunut niin ois varmasti tippunut. Siinä ei auttanut silittelyt eikö muutkaan. Välillä kävi ulkona olemassa eikä ois kyllä sisälle tullu millään. Keksin sit viedä sen yläkertaan Joonan huoneeseen ja radio päälle. Olikin vähän parempi ja rauhoittui kun ei melua kuullut niin hyvin. Lähdin sit käymään postissa Mintun kans hakemassa lasten lego-synttärilahjapaketit. Ajeltiin samalla reissulla käymään uudessa koiraliikkeessä nimeltään Sohvin valinta. Oli kyllä siistit uudet tilat. Ostin neu frau ruokaa yhden pötkön kokeiluun ja jotain raakalihoja. Hieman vieras maailma vielä tuo raakaruokinnan maailma, mut eiköhän sitä opi tässä matkan varrella. Ainakin tuota neu frauta Minttu söi tosi mielellään kun saatiin kaverilta kokeiluun joku pötkö. Papperot ei ihan aina maistu, siksi suosittelikin siirtymään raakaruokintaan. Nyt maistellaan ensin ja katellaan...  Takaisin tullessa oli hinnatkin jo lopetettu ja Minttu pääsi rauhoittumaan. Onneksi oltiin vapaapäivällä, Minttuhan ois saanu varmaan sydärin jos ois ollu yksin kotona. Loppuvko kun homma jatkuu, Minttu pääsee varmaankin naapuriin evakkoon siis aikaa kun me ollaan töissä. Voi kun tuo koira ymmärtäis kun sulle selittäis ettei oo mitään pelättävää, mut ei se ihan oo niin helppoo. Alkusyksystä kun oli pimeää, Minttu pelkäs lenkillä pimeässä ja ne olikin aika lyhyitä lenkkejä ne. Siitä ollaan nyt kuitenkin tultu eteenpäin onneksi.