Koiran itsenäinen eteneminen

Tällä treenikerralla oli hieman erilainen lähtökohta. Itse emme saaneet juosta koiran kanssa vaan koiran piti juosta ja edetä itsenäisesti. Tehtiin ensin neljän hypyn suora siten, että kouluttaja oli palkkaamassa hyppysarjan jälkeen ja itse laitettiin vaan koirat lähtemään. Yllättävän helposti onnistui ja kun kutsuin Minttua takaisin niin hyppäsi jopa sarjan takaisinkin päin. Huomasin, että Minttu hyppää esteet ihan tosi läheltä sivusiivekkeitä. Oli hieman hassun näköistä se hyppääminen, kouluttaja sanoi että voisi johtua siitä jos on joskus sattunut jalkoihin riman tiputettuaan kun jotenkin nuo rimat tippuu helpommin sivusta. Niihin neljään hyppyyn yhdistettiin vielä putki alkuun eikä siinäkään ollut ongelmaa, Minttu meni hienosti.

Toinen pätkä oli sitten hyppy-suora putki- A este. Ensin lähetettiin pelkälle A:lle muutaman kerran ja sitten hypyltä. Minttu meni tosi hyvin, ei ongelmia. Tuli vielä takaisin päinkin esteet!

Viimeinen yhdistelmä ole meille haastavin. Vinottain kahden hypyn yli ja suoraan putkeen.  Ensin pelkkää putkrä pari kertaa ja sitten ensin yhden hypyn kanssa. Niissä ei mitään ongelmia. Mutta oltiin ainoat joilla ei mennyt kahden hypyn kautta, Minttu hyppäs kyllä ekan hypyn,  mutta kiersi toisen aina. Ei voi mitään.

Ihan loppuun kun sai jäädä vielä halutessaan kokeilemaan muillekin esteille niin kokeilin Mintun kans puomia. Eihän se sujunut ei sitten ollenkaan. Minttua pelotti ihan kauheasti kun olis pitäny mennä yksin puomille ja treeenikaveri houkutteli vinkulelun kanssa toisella puolella. Piti lopuksi namien kanssa mennä koko puomi läpi ja jättää siihen kun tuli niin totaalinen kieltäytyminen. Mutta ehdottomasti pitää kokeilla näitä joskus vaikka namialustan kanssa jos ei ole apuria mukana.

Omien virheiden huomaaminen

Tällä treenikerralla meidän piti hieman rakentaa aluksi rataa uusiksi. Ehdittiin jo innostua et onpas helppo rata, ei ole kuin mennä vaan ja juosta läpi. No, ei siitä radasta kauheen vaikea tullu muutoksienkaan jälkeen mut ei ihan niin suoraviivainen ollut. Painetta meille tällä kertaa toi se, että jokaisella oli 5 minuuttia aikaa omaan suoritukseen ja aina kun tuli virhe, kouluttaja puhalsi pilliin ja piti aloittaa alusta. Ideana oli se, että opittaisi huomaamaan omat virheet ohjauksessa. Tottakai saatiin sitten neuvoja jos tarve oli. Tehtiin taas kahdessa osassa rata. Ensimäisessä osassa meille ei muistaakseni tullu yhtään virhettä, toisessa yks tai kaks.

Jännä huomata miten eri tavalla ihmiset ajattelee oman etenemisen ja ohjauskuviot ja kaikki ihan yhtä oikein. Ekat esteet oli hyppyjä 1-3 ja mie automaattisesti ajattelin, että aloitetaan hypyn edestä, menen Mintun viereen lähetän koiran hyppämään ja takaakierrolla seuraavalle esteelle ja sit siitä välistäveto seuraavalle hypylle. Ei käyny mielessäkään tehdä toisin ja osa menikin itse ekan hypyn taakse ja koira jäi odottamaan yksin. Mut hyvin sujui molemmat ohjaustavat ja mikä sopii kenenkin koiralle parhaiten.

Hiihtolomaviikon monet treenit

Loman aikana ehti koirankin kanssa treenaamaan enemmänkin. Tälle viikolle treenejä kertyi huikeat 5 kpl. Maanantaina siis käytiin vapaavuorolla treenailemassa, mistä kirjoittelin edelliseen postaukseen. Tiistaina mentiin illalla koulutusryhmän treeneihin, siellä vaihtuu viikoittain treeniaihe ja kouluttajat ja se maksaa muutaman euron kerta. Tänä tiistaina aiheena oli ansaesteet ja kouluttajana oman treeniryhmämme kouluttaja. Haastavuutta rataan toi esteiden sijoittelu ja aiheen mukaisesti ei menty sieltä mistä ehkä loogisin olisi ollut. Mukana radalla oli myös keinu ja rengas. Siellä oli kolmosissa kisaava koirakin mukana ja kyllähän se meno näytti aika hyvältä. Mintun kans kun mentiin ekaa radanpätkää tekemään niin vaikka kuinka asetuin putken pään eteen ajatuksena siitä ohjata kauimmaiseen päähän, niin eikö mitä Minttu ampaisee mun takaa suoraan putkeen. Nooh, saatiin me se menemään kyllä ja oon tyytyväinen, että Minttu meni kepeille tosi hyvin. Okserieste oli meille vieraampi lopussa ja Minttu pudottikin sen ekalla kerralla. Puomilta alastulon kokeilin tehdä ensin Mintun vierellä ja kontakti meneekin siinä tosi hyvin. Sit kokeilin muutaman kerran niin, että siirryin itse sivummalle kun Minttu tuli kontaktille ja sehän pysyi siellä kun käskin odottaa. Aika siistiä, siitä oli hyvä edetä rauhassa viimeisille hypyille ja ohi yhden "ansahypyn". Kouluttaja antoikin siitä kehuja, että Mintun huomio oli minussa (eikä edessä olevassa hypyssä, mitä ei pitänyt ylittää) ja siksi siinä kohtaa ohjaus onnistui hyvin.

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Pärnävaaralla mäykkyjen ja podengon kanssa treenailemassa. Otin sille kerralle tähtäimeksi treenata pieniä pätkiä ja kontakteja yrittäen irrottautua itse vierestä.  Kokeilin myös sitä, että hidastin omaa vauhtia puomilla ja jättäydyin Mintun taakse. Minttuhan oli ihan ihmeissään ja hidasti omaa vauhtiaan ja meni tosi varovaisesti puomilta alas. Eikä kyllä kontaktikaan meinannut onnistua, meni koiralta pasmat ihan sekaisin kun on tottunut että minä menen aina edellä tai vieressä. Enemmän pitäisikin rikkoa totuttua kaavaa. Hyvä syke oli Mintulla tehdä ja hyvin jaksoi treenata, toki välillä piti lepäilläkin.

Torstaina kävin aamusta vielä hallilla treenailemassa. Taisi olla Minttu jo hieman väsynyt monista treeneistä,  mutta pienemmissä pätkissä jaksoi kyllä tehdä. Itse tein ohjausvirheitä, hosuin enkä malttanut odottaa Minttua ja virheitäkin sitten tuli. Mutta aikamoinen tehoviikko treenien suhteen!

Sunnuntain treeneistä teen oman postauksen.

Niiston harjoittelua

Sunnuntain treeneissä oli aiheena niiston harjoittelu. Periaate hyvinkin selkeä, mutta toteutuksessa meinaa jäädä vajaaksi... pitää reilusti vetää kädellä koira esteen takaa, vähän niin kuin vedettäisi koira nenästä esteen yli. Pitää vaan rohkeasti ulottaa kättä esteen yli, tais olla meillä kaikilla hieman sitä (ainakin aluksi) ettei tarpeeksi pitkälle viety.

Rata oli aika helppo ja looginen, tosi kiva. Mentiin kahdessa pätkässä. Ihanaa, kun Mintulla ei ole pelkoa minkään esteen suorittamiseen, vaan menee kaikki tosi kivasti. Ekalla pätkällä muuten meni kaikki hyvin, mutta viimeisellä putkella meni väärästä päästä sisään. Oli tarkoitus mennä kauemmasta sisään ja lähemmästä ulos, niin Minttuhan meni mun selän takaa lähemmästä tietenkin sisään. Nooh, uudelleen ja jäin odottamaan Minttua hieman lähemmäs ja menin itse rinnalla ja saatiin onnistumaan. Putken jälkeen jatkettiin sitten kepeille ja tosi hyvin Minttu haki kepit. Toinen niisto tuli keppien jälkeen hypylle ja viimeinen radan loppupuolella.

Hiihtoloman kunniaksi ehdin myös vapaavuorolle maanantaina treenaamaan. Käytiin n. 30 minuutin pätkä treenaamassa. Rata oli tuttu, niin ei tarvinnut siihen tutustua vaan pääsi heti tekemään. Sujuikin tosi hienosti, toki virheitäkin tuli, mutta saatiin koko 22 esteen rata yhden kerran tehtyä kokonaan, JEI! Kuitenkin yritän pieniä pätkiä kerrallaan tehdä ja sitten palkka, että into säilyisi. Minttu kun kuitenkin väsähtää niin nopeasti vaikka onkin aina alussa ihan täpinöissään ja tärisee innosta. Yrittää joskus hampaita käyttämällä päästä häkistä pois. Oman kangashäkin tuominen treeneihin on ollut meille oikein mainio ratkaisu, muuten Minttu haukkuisi koko ajan. Nyt joutuu odottaan siellä ja yleensä odottaakin tosi hienosti, joskus haukkuu, mutta  kun laittaa kankaan eteen ettei näe, niin paremmin menee. Näpsin kuviakin hallilta.

Joko kohta mennään?

Ai nakkia ois...

Millon saa lähteä?!

Putkesta vauhdilla ulos, ei puhelimen kamera ihan pysy mukana....

Keinussa hieman varoen alas

Kontaktilla hienosti pysyy (ainakin tämän kuvan ottamisen ajan...)  :)

Vinkulelu on mieluinen palkka

Tätähän voi vaikka jäädä vähän pureskelemaan...

Ehkä kuitenkin ottaisin sitä nakkia mieluummin...

Mitäs me tässä välillä oikein huilitaan?

Hyvä treeni, parempi mieli :)

Harjoiteltiin kontakteja ja sit jäikin seuraavat treenit väliin

Viimeksi kouluttaja kävi vain opastamassa meidät alkuun ja lähti kotiin sairastamaan. Aiheena oli kontaktien harjoittelua. Meidän oli tarkoitus opetella 2on 2off-kontaktia ja sitähän me ollaan Mintun kans harjoiteltukin. Idea on siinä se, että koiran etujalat on maassa ja takajalat esteellä. Koira tunnistaa pintaerot (ei värieroja) ja siihen se perustuu.

Ensin muistuteltiin mieliin puomia ja A:ta. Sitten lisättiin ne osaksi rataa. Mulla oli uusia leluja mukana ja Minttu kyllä innostui ihan eri tavalla niistä. Yritin pitää Mintun kans pätkät lyhyinä ja sit leikkimistä enkä jankannut kovin pitkään. Se osoittautuikin aika hyväksi ja Minttu jaksoi hyvin ja innokkaasti tehdä ne työjaksot. Kontakteissa meillä ei oikeastaan ole ongelmia, nyt pitää vaan treenata sitä, että pääsen itse irtautumaan kauemmas. Otin sitten odotellessa keppitreeniä ja lähinnä kepeille hakeutumisen ajatuksella eri lähtökulmista. Minttu hoksas hyvin, mutta saas nähdä sit kun yhdistetään toinen este siihen mukaan. Minttu on kyllä hauska kun se hakeutuu kontaktiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, ajatuksella saanko nyt palkkaa kun olen tässä kontaktilla? Milloin se tekee sen putken suulle, milloin hyppyesteen tukijalkaan, milloin pussin päähän jne...

Otin sit itteäni niskasta kiinni ja päätin tiistaina lähteä vapaavuorolle. Vuoro alkoi klo 21 ja se on mulle kyllä myöhäinen aika, mut puol 9 päätin, että käydään ihan pikaisesti vaan kun olin käyny jo saunassakin. Nooh, perillä kävin kysymässä treenajilta, että millon lopettavat. Meidän oma kouluttaja olikin siellä ja vetämässä pentuagility-kurssia. Heidän vuoronsa olikin 21.30 asti. Harmitti ja suututti niin vietävästi ettei tosikaan. Siitä ei ollu mitään tietoa ajanvarausjärjestelmässä, mistäs olisin voinu tietää... Ehdottivat, että eivät ehkä ihan loppuun asti tarvii jos odottelen ja käyn lenkillä, mut se ois silti menny niin myöhäiseks ja en vaan viittiny jäädä odottamaan, joten innokas Minttu ihmeissään takas autoon ja kotiin. Voi surku, ei varmaan Minttua mun anteeksipyynnöt lohduttaneet kun ei päästykään treenaa :(

Eilinen treeni jäi meiltä väliin, kun sairastuin vatsatautiin ja halailin vessanpönttöä useaan otteeseen. Lämpöäkin oli vähäsen. Minttu urhoollisesti makaili mun jaloissa käytännössä koko päivän, ihmetteli ehkä vaisua mamia. Aamulla kävin kuitenkin salilla vetämässä hyvän treenin ja kotiintultua alkoi tuntua, että oksettaako vaiko muuten vaan mahassa kiertää. Nooh, niinhän siinä kävi, että vaikka olen jo yli 2 vuotta nykyistä työtäni kiertävänä lto:na tehnyt, niin en ole päivääkään sairastanut. Tänään olen sitten vapaalla toipumassa ja onneksi aika hyvältä jo vaikuttaa.

Mintun motivaatio hakusessa

Tokat treenit tälle vuodelle. Saatiin itse valita kaksi neljästä radan pätkästä mitä haluttiin tällä kerralla treenata. Kaikki ois ollu kivoja, mut valitsin ekaks pätkän, missä sai harjoitella keppejä muiden esteiden kanssa (kun aina ne kepit on yksinään) ja toisessa pätkässä oli putket ja takaakierto hypylle ja valssi hyppyjen välissä.

Minttu on omassa kuljetuskopassaan aina aluksi ja se on osoittautunut oikein hyväksi, malttaa odottaa siellä. Toki välillä yrittää tulla hampaitten avulla läpi, mutta pääpiirteissään malttaa hienosti. Tällä kerralla Minttu jopa malttoi välillä olla hienosti ja haukkumatta kopin ulkopuolella kun yleensä ei malttais millään.

Ekaks tehtiin tuo keppi-radanpätkä. Suurin haaste oli saada Minttu hypyn jälkeen itse ohjautumaan kepeille. Meni ensin ohi ja yritti väärältä puolelta. Sit meni, mut tuli ohjurin ali lopussa (ei oo sitä tehny aikoihin kun yksittäisenä keppejä harjoitellaan). Ohjaaja palkkas heti keppie alussa Mintun  ja saatiin me sit ihan kohtuullinen suoritus aikaiseksi. Keppien jälkeen piti vielä ohjata putkeen ja siinä ei ollu vaikeuksia. Mutta tulipahan todettua, että vaikka on tuntunut siltä, että Minttu löytää hyvin kepeille kun oon vaihdellut aloituspaikkaa, niin ei se ihan niin olekaan. Tätä treenataan siis lisää!

Toisella pätkällä meillä meni ohjauskuviot ihan okei, mut Minttu menetti kiinnostuksensa tosi nopsaan ja halusi vaan haistella kentän pohjaa eikä enää pallokaan kiinnostanut yhtään,  puhumattakaan minun houkutteluista. Turhauttavaa! Tuli ihan  sellainen olo, et tästä ei tuu ikinä mitään eikä Minttua kiinnosta yhtään tehdä mun kanssa. Ohjaaja sanoi, että ens kerralla kaikkia erilaisia leluja mukaan ja muutaman esteen pätkiä vaan tehdään ja sit leikit et saatais innostus taas mukaan. No katotaan, ois niin hyvä päästä sinne hallille edes pieneks hetkeks käymään josko sit innostusta saataisi lisää lyhyillä treenikerroilla. Eihän Minttu kotonakaan juuri kiinnostu mun leikkiyrityksistä. Ehkä joku motivointi-kurssi minulle ois paikallaan...

Agility jatkuu pienryhmässä

Ohhoh! Onpas vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Nooh, jos tässä aktivoituis taas kun agility jatkuu. Saatiin Poksilta pienryhmäpaikka ja treenaamassa käydään aina sunnuntai-iltaisin. Ei mikään paras aika treeneille minun kannalra, mutta oli ainoa ryhmä, missä oli ohjaus. Ja ehdottomasti tarvitaan vielä ohjausta. Tammikuu meni meiltä ohi kun Mintulla oli juoksu, mutta nyt saadaan sitten pitkä pätkä treenailla rauhassa ennen seuraavaa juoksua. Meillä on mahdollisuus käydä oman treenivuoron lisäksi vapaavuoroilla treenaamassa, mutta ne on päivällä kun oon töissä tai sit klo 21 jälkeen. No ehkä joskus jos on aamuvuoro tai lauantaina jossain välissä. Olis vaan kiva jos viikolla pääsis koskus kun sama rata on aina sunnuntaista torstaihin hallilla niin vois kerrata oman sunnuntain treenin jälkeen uudestaan.

Ekalla kerralla olikin hurjan pitkä radan pätkä, varmaan 27 estettä. Eihän sitä muistanu kunnolla vaikka kuinka ehti käydä moneen kertaan läpi. No, toisaalta ei me vielä niin pitkää rataa selvittäisikään ja treenattiin pienemmissä pätkissä. Meitä oli 8 koiraa paikalla ja vaikka olikin itsenäisinä kepit ja keinu, niin aika paljon oli odottelua. Vitsit, kun en muista kaikkia termejä niin yritän vaan selittää miten jut meni.  Uusi juttu oli radalla sellainen,  että hypyn jälkeen piti tehdä valssi ja ohjata koira putkeen siten, että putken pää oli ihan toiseen suuntaan hypystä katsottuna. Tähän asti on ollut suora linja putken päähän hypyltä, mutta nyt tosiaan koira piti saada putken takaa putkeen sisään. Oman vartalon kääntämisellä ja käden puolikaaren muotoisella ohjauksella tätä harjoiteltiin ja Minttu kyllä hoksasi aika kivasti jutun jujun. Kaiken kaikkiaan otin sen kannalta, että muistuteltiin mieleen näitä juttuja. Kepeissä oli kaikki ohjurit ja ne meni hyvin, samoin keinu sujui ok. Radalla Minttu väsähtää edelleen tosi nopsaan mutta pallosta saa lisävauhtia tekemiseen. Seuraavalle kerralle vielä pienempien pätkien tekemistä että into säilyisi paremmin.

Tästä se taas lähtee ja tämä vuosi sen näyttää onko meistä mihinkään.