tiistai 13. elokuuta 2013

Koulun aloitus ja treenit

Tänään meidän perheen pienin aloitti koulutaipaleensa. Joona tuumi eilen illalla ettei jännitä yhtään, kuitenkin samaan hengenvetoon tuumasi, että ehkä kuitenkin vähän jännittää. Aamulla oli innoisaan lähdössä eikä kyllä jännitystä ollut havaittavissa. Äidillä kylläkin jännitys nousi kummasti matkan varrella. Saatoin aamulla Joonan kouluun ja matkalla seuraamme liittyi kummipoikani äitinsä kanssa. Koululla kokoonnuttiin ensin liikuntasaliin missä oppilaat jaettiin luokkiin tai kotiryhmistä puhuttiin. Joonan kotiryhmä 1B. Jatkossa oppilaita jaetaan taitotasojen mukaan ryhmiin. Koulua oli tänään 9-12. Ehdin käydä salilla hyvin siinä välissä ja huvitti kun kaksi muutakin tuttua äitiä oli salilla poikiensa mentyä kouluun. Treenien suhteen onkin kevyt vko menossa. Menin Mintun kanssa Joonaa vastaan ja lähdimme kummipojan luokse kyläilemään. Koulussa oli ollut kivaa ja opettajakin oli mukava. Kasvissosekeitto ei ollut oikein maistunut. Joona valitsi pulpettipaikan eturivistä opettajan pöydän edestä, siitä kuulee parhaiten ;)




Minttu ei oikein ole innostunut viime aikoina Hillan kanssa leikkimisestä vaan pötköttelee mielellään sohvalla mun kanssa. Hilla käy välillä ihmettelemässä ja kyselemässä ollaanks kavereita :) o




Päästiin yllättäen treenaamaan hallille tänään kun Hanna kyseli meitä mukaan. No eipä paljon ole treeneistä kertomista. Innolla Minttu aloitti mutta sitten hiipui kiinnostus. Hanna antoikin vinkkiä, että kokeilla treenata pieniä pätkiä ja viedä autoon välillä odottamaan. Miks mie en oo aikaisemmin sitä keksiny vaikka just tokossakin tehtiin niin kun tiiän että innostus hiipuu... No, koko ajan opitaan lisää. Välillä koetin vahvistaa tokon perusasentoa mutta turhautumista siinäkin ohjaajalla... Kun vaihdan namit toiseen käteen eli oikeaan Minttu tulee poikittain mun eteen eli perusasento on sidoksissa siihen missä namut on. Joo, pitäs tehotreenata nyt monella tapaa tuota perusasentoa. Lopussa kokeiltiin keppejä mennä hieman meille uudella tavalla, kuva alla.


Illalla sit pötköteltiin sohvalla.




perjantai 9. elokuuta 2013

Erittäin hyvä

Takavuosien teinibändi Mascara (muistaakseni) esitti laulun :"Mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen..." Tuo lause sopii tämän päivän teemaan vaikka onkin ärsyttävä renkutus eikä muuten sanomaltaan käy yksiin.

Tänään oli Poksin 30-vuotisjuhla-  ryhmänäyttely ryhmille 3/10 ja 9. Olen aina ajatellut, että haluan käyttää Mintun yhden kerran ihan oikeassa näyttelyssä. Nyt tämä näyttely houkutteli sen verran, että tartuin tuumasta toimeen ja ilmoitin Mintun mukaan. Etukäteen piti kysellä viisaammilta miten oikeassa näyttelyssä kuuluu toimia, ettei ihan pallo hukassa olisi. No, ei se sen ihmeellisempää ollutkaan ja ihan hyvin osattiin toimia. Onneksi oli tuttujakin joilta pystyi kysymään jos mikä askarrutti. Camilla lähti onneksi mulle kaveriksi ja aputytöksi mukaan. Aamulla satoi vettä kuin saavista ja ajattelin, että mitähän tästäkin tulee... Onneksi sateet väistyivät ja aurinkokin tuli esiin. Loppujen lopuksi aivan loistava sää,  hieman hiostava aluksi, mutta ei liian kuuma kuitenkaan. Melkein kaikilla tuntui olevan näyttelyteltta, onneksi ei tosiaankaan satanut, oltais oltu Camillan kanssa kuin uitettuja koiria... Meillä oli Mintulle uusi kevythäkki mukana minkä tilasin peten koiratarvikkeesta (tuli muuten kahden päivän päästä tilauksesta, todella nopeaa toimintaa!) Oltiin hyvissä ajoin paikalla, mutta kierreltiin ja katseltiin touhuja. 

Nuorten luokassa oli 6 osallistujaa. Kehässä meillä meni ihan ok. Ensin yksitellen pöydälle tutkittavaksi. Tuomari kysyi Mintun ikää ja olin etukäteen laskenut iän kuukausina ja miettinyt vastauksen englanniksi, ettei vaan siinä kohtaa tarviis arpoa asiaa: 20 months :) Minttu ei oikein antanut tuomarin katsoa hampaita ja tuomari pyysi minua näyttämään. Vaikka ei oikeastaan jännittänyt (minähän lähdin ihan vaan kokeilemaan, once in a lifetime experience) niin siitä huolimatta kädet hiukan vapisten koetin saada hampaat näytettyä. Tuomari pyysi vielä nähdä alhaalta ja koko hammasrivin ja minä raukka yritin parhaani mukaan näyttää. Sain kuin sainkin hyväksytysti homman tehtyä, ehdin kyllä jo ajatella että tähänkö tää nyt kaatuu... Sit mentiin ympäri kehää muutama kierros ja minusta Minttu kulki nätisti. Sit taas yksitellen tuomarin edessä eteen taakse ja seisomaan kun tuomari saneli arvosteluja. Siinä seisoessa Minttu halusi koko ajan istua ja minä sitkeästi nostin seisomaan. Miks just siinä piti seisomisen olla kaikista huonointa ja lyhytkestoisinta... Laatuluokan arvostelu oli erittäin hyvä eli EH. Ei voi olla kuin tyytyväinen.  Minä pessimisti kun aluksi ajattelin, että jos hyvä saadaan niin se on jo hyvä. Minttu kun on pitkäjalkainen russeli niin jos tuomari ei vaikka siitä ominaisuudesta tykkää. Minä olen yrittänyt Minttua nyppiä ennen näyttelyä ettei ihan karvat sojottais mihin sattuu eikä olis niin turjake. Häntä ois voinut olla siistimpi vielä, kaartuu luonnostaan aika voimakkaasti ja siitäkin mietin, että jos se on virhe. Saatiin me kehujakin kun yksi mies kehuskeli Minttua kauniiksi ja luuli parsonrusseliksi juuri pitkien jalkojen takia. Mutta niinhän Minttu onkin kaunis, meidän maailman kaunein ja rakkain russeli. Minun mies aina sanookin, että eikös malleilla ole pitkät kauniit jalat! Arkielämään ei nuo näyttelyarvostelut vaikuta, varsinkin kun Minttu on pääasiassa kotikoira. Meidän intressit on enemmän muissa lajeissa. Päästiin vielä kilpailuluokkaan kun 3 koiraa sai erinomaisen eli ERIn. Siinä sijoituttiin hienosti neljänsiksi. Sitten oli meidän osalta homma ohi. Katsottiin kuitenkin loppuun asti russelit. Nättejä koiria oli tänään paikalla! Meidän kirjallinen arvostelu: Correct size&head. Little bit long body. Short croups. Legs open in front. Correct movement. 

Kyllä oli Minttu kotona väsynyt, uni maistui eikä iltapissillekään lähtenyt. Hyvä mieli jäi ensimmäisestä näyttelystä ja yhtä kokemusta rikkaampana. Tosin näyttelysanasto on edelleen aikamoista hebreaa mulle. Ei kai pidä sanoa ei enää, eihän sitä koskaan tiiä...







torstai 8. elokuuta 2013

Verijälkeä ja tokoa

Tänään olikin Mintulle ja ohessa myös minulle paljon puuhaa. Aamusta oli verijäljen ajamista ja illalla starttasi tokon jatkokurssi. Verijäljellä mukana oli tutut kaverit mäykyt ja podengo. Me päästiin ihan valmiille kun mäykkyjen emäntä oli käynyt eilen illalla jäljet tekemässä. Ensin Minttu sai tutustua hirven sorkkaan mikä oli oleva lopussa palkintona. Vähän piti ihmetellä aluksi ja haistella. Ehkä hieman arvellutti tämä uusi iso luu, missä oli karvaakin ja sorkka. 



Viime kerrasta oli vuosi aikaa ja silloin Mintun jälki oli ehkä 50m mittainen, en muista tarkalleen. Silloin Minttua jännitti aika kovasti, olihan vielä pentu. Nyt ei jännitystä niin selvästi ollut havaittavissa. Ensin Minttu haisteli alkumakausta ja siitä sitten lähdettiin etenemään. Kun tämä oli vasta toinen kerta niin yritin koko ajan kannustaa ja kehua. Välillä vähän eksyttiin jäljeltä mutta aika hyvin Minttu palaili takaisin, joitakin kertoja piti ohjata ja palauttaa takas jäljelle. Tällä kertaa oli yksi makaus matkan varrellakin ja heitin muutaman nakinpalasen siihen, eijän Minttu sitä merkannut mitenkään, vähän haisteli. Loppua kohti alkoi ehkä hieman väsy painaa, välillä piti  pysähtyä mustikoita syömään kerta niitä niin kivasti siellä kasvoi. Erehdyin melkein lopussa antamaan nakkipussin Joonalle (en tiiä mitä ajattelin, tai tiiänpäs,  ajattelin et Joona voi sit kaataa ne lopussa siihen sorkan viereen extrapalkaksi...) Ei ollut kovin fiksu veto, Minttuhan kiinnostui nakkipussista aika tavalla ja sit piti taas palautella jäljelle. Mutta hirven sorkka häämöttikin jo edessä ja Minttu pääsi sitä tutkimaan sekä syömään nakit. Autolla sitten oikein kunnon leikkiä sorkan kanssa ja sainhan minä Mintun kiinnostumaan ja muristen retuuttamaan sorkkaa. Jes,  hieno homma.



Sitten seurattiin ensin Himmin työskentelyä. Vähän erinäköistä touhua kun Mintulla, mutta Minttuhan onkin vasta-alkaja. Tarkasti Himmi pysyi jäljellä, muutaman kerran tais hieman ajautus kauemmas. Ja se palkka lopussa, voiko onnellisempaa mäykkyä olla kun sai hirven sorkan suuhunsa. Eihän siitä voinut päästää ollenkaan irti vaan koko matka autolle asti piti sorkka suussa kulkea :) Seuraavaksi vuorossa oli Neppis. Jälki oli lyhyempi ja näin ollen nopeammin ajettu. Hienosti pikkumäykky teki töitä ja lopussa jälleen sorkka odotti ottajaansa. Amalia pääsi mäykyistä viimeisenä hommiin ja vauhti oli kyllä niin hurjaa että sai jalkaa laittaa toisen eteen että pysyi perässä. Kerttukin pääsi vielä oman pikkujäljen ajamaan, mikä tehtiin kun tultiin paikalle. Tarkasti podengo pysyi tuoreella jäljellä, pienestä se on aloitettava, mutta miten taitava tyttö.



Lopuksi sitten vapaata oleskelua ja pieni kävelylenkki koko porukalla. Olipas mukavaa ja kivaa vaihtelua. Pitää kyllä vielä päästä uudestaan tänä kesänä/syksynä.


Kotosalla Minttu sai huilia kun minä paistoin pullaa. Illalla sitten suunnattiin Pärnävaaralle Joan hallille tokon jatkokurssille. Meitä ei ollut kuin 4 paikalla, mutta sehän tiesi  vaan enemmän treeniaikaa meille paikallaolijoille. Muistuteltiin mieleen ihan perusasentoa ja seuraamisen alkeita. Jotenkin masentavaa kun on ajatellut että perusasento eli sivulle tulo olis jo ihan hyvällä mallilla, niin ei se sit oikeesti olekaan. Sitä sokeutuu niin omille virheille. Minttu kyllä periaatteessa tulee sivulle tosi hyvin, mutta takapää menee vinoon mun jalkojen taakse. Nyt treeniä treeniä, back to basics, ja koira on saatava tulemaan suoraan perusasentoon. Lisäksi jännä oli huomata kun kouluttaja pyysi minua vaihtamaan namit vasemmasta kädestä oikeaan, mitä tapahtui... Minttu ei osannutkaan tulla sivulle... No joo, nyt taas kun muistaisi kaikki ne vinkit mitä sai. Perusasentoa vahvistamaan ja sen kestoa myös. Mutta lohduttavaa ettei oltu ainoita joilla oli vielä perusasennossa parannettavaa. Seuraamisessa Mintun sijoittuminen minuun nähden oli hyvä, mutta pienistä askelista lähdetään sitäkin treenaamaan.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Mätsärissä

Tänään oltiin ilta mätsärissä Lehmon k- supermarketin takapihalla. P-K n tanskandogit järjesti tämän mätsärin ja porukkaa oli kuin pipoa. Camilla halusi osallistua tavalliseen luokkaan,  nuoriin ja etukäteen jo ajattelin et koko ilta menee kun on niin paljon osallistujia. Ilmoitettiin sit vielä junior handleriinkin ettei odottelua ihan niin paljoa olisi ja sai sitten Camilla esittää koko rahan edestä kerta halusi. On nimittäin pitkään kinunnut ihan normaaliluokkaan esittämään,  mut sit minä en pääsisi...  Nyt sit ajattelin, että en itse viitsi kun juuri sunnuntaina olin ja perjantaina on sitten se näyttely. Meillä menikin siellä 4h, klo17-21. Huh, meinas minua jo väsyttää mutta Camillasta oli kivaa ja sehän se oli pääasia tänään.

Ennen kehiä oli erilaisia näytöksiä,  agilitya ja tokoagia. Tokoagi vaikutti ihan kivalta ja sitäkin pystyisi kotona harjoittelemaan hyvin. Näytöksen jälkeen sai kokeilla halutessaan pisteitä ja Mintun kanssa kokeiltiinkin. Tiesinhän minä että Minttu on nopea oppimaan ja kehuja tuli koirapalvelu Vihmerän kouluttajaltakin. Hän oli lajia esittämässä ja ilmeisesti ainoana Joensuussa tokoagia järjestää.  Kokeiltiin tasapainoilua tyynyn päällä, koiran piti tulla tiettyyn asentoon tyynyn päälle. Sit kokeiltiin tasapainolautaa mihin koiran piti asettaa etutassut. Ensin palkkaus yhden tassun laittamisesta ja sitten sarjatulella palkkausta kun molemmat osui. Hienosti Minttu uskalsi jo molemmat tassut laittaa. Lisäksi kokeiltiin keilan kaatamista. Ensin yhden ja sitten jo kahden. Mintulla ei pitkään mennyt homman idean tajuamisessa, näytin keilaa ja pökkäsi kuonolla kumoon. Tämän voisikin kotona ottaa ohjelmistoon kun meiltä lasten keilat löytyy eikä lapset niitä edes käytä. Sit kokeiltiin keppien ylitystä, kepit oli laitettu korokkeen päälle viuhkan muotoon ympyrään ja koiran piti kävellä keppien yli.

Sit itse mätsäriin. Aikataulut venyi  heti alkuun. Parikilpailu oli ensimmäisenä ja junior handler sitten sen jälkeen. 11 osallistujaa oli tänään. Camillaa jännitti ja Mintttukin oli yllättävän jännittynyt aluksi. Ei kyllä ole hetkeen ollut Camillan kanssa kehässä ja väkeä oli todella paljon. Kyllä se sit siitä, mutta ei mitenkään kovin mallikkaasti homma mennyt. Eikä sijoitusta tullutkaan, mutta hyvää treeniä kuitenkin. Tuomarikin testasi hieman handlereita ja vaihtoi puolta, hyvin Camilla muisti siirtyä koiran ja tuomarin välistä pois. 

Nuorten luokassa oli osallistujia varmaan ylivoimaisesti eniten, olisiko ollut jopa 41 koiraa. Camillalla ja Mintulla meni niin paljon paremmin tässä kehässä kuin jh. Minttu seisoi tosi hienosti, oli pöydällä hyvin ja antoi tutkia,  liikkeessä tosin pääsi laukkaamaan välillä ja tuomari huomauttikin että tarkkana liikkeessä. Punainen ruusuke sieltä napsahti ja Camilla oli yhtä hymyä :D Minttu alkoi joväsyä odottamiseen ja olemiseen, samoin minä. Mutta ei auttanut kuin katsella ja odotella.  Punaisten kehässä oli 21 koiraa, aikamoinen työmaa tuomarillakin. Taas meni hienosti seisominen ja liike, ei Mintulla kisaväsymys näkynyt ja yhteistyö pelasi hienosti. Ei palkintosijoille asti, mutta olisko ollut  10 joukkoon kuitenkin. Hieno suoritus ja Camilla itse oli tosi tyytyväinen ja innoissaan. Tuntui olevan paljon kivempaa tuo normaali kehässä oleminen kuin jh,  onhan arvosteluperusteetkin ihan erilaiset. Kotimatkalla jo mietti minkälaisen koiran isona ottaisi kun haluaa näyttelykoiran ;)

Pikkuisen jo väsyttää






Loppuun vielä kuvakollaasit kun latasin puhelimeen sellaisen sovelluksen wttä voi hieman kuvilla leikkiä :D





sunnuntai 4. elokuuta 2013

Match show

Tänään oli Joan järjestämä mätsäri Pärnävaaralla. Sää oli aurinkoinen ja todella lämmin. Liekö kuumuudella ollut syytä siihen, ettei osanottajia ollut kauhean paljon. Minusta se oli vaan mukavaa, nopeammin oma vuoro eikä niin paljoa odottelua. Meitä vastassa oli brasilianterrieri ja vaikka Minttu suoriutui kehässä hienosti, saatiin sininen nauha. Nuorten luokan sinisten kehässä oli 5 osanottajaa ja sijoituttiin kolmansiksi :D Olin jälleen todellä tyytyväinen Mintun suorituksen. Tänään seisominen onnistui tosi hyvin ja maltillisesti. Jos jotain parannettavaa niin liikkeessä saisi pitää päätänsä paremmin ylhäällä. Ei kyllä ikinä ennen ole 40 minuutissa homma ollut ohi. Jäätiin vielä katsomaan muut kehät loppuun ja koko mätsärin paras koira irlanninsetteri ansaitsi kyllä voittonsa, hieno koira. Himmikin oli harjoittelemassa kehässä ja me kokeltiin Himmin kehässäoloaikana mäykkyjen kevytboksia. Olen ajatellut ostaa Mintullekin sellaisen, netissä olisi nyt tarjouksessa ja siksi mittailin boksia. Himmin oma oli aika passelin kokoinen Mintullekin.

Minttu sai palkinnoksi vinkulelukoiran, syömistä ja lelupatukan. Vinkulelun kotona saatuaan ei mennyt kovin kauaa kun oli jo purrut siihen reiän... no olihan se vinkuna kivaa siihen asti. En ymmärrä miksi Minttu tuhoaa aina kaikki vinkulelut vaikka nimenomaan tuntuu tykkäävän niistä, harmi. Ei paljoa lenkillä tänään huvittanut käydä, niin kuuma päivä oli.





Oltiin illalla pihalla ja Minttu oli jo mennyt yläkertaan. Ilmestyi parvekkeelle katselemaan mitä touhutaan pihalla , mutta ei tullut kuitenkaan alas eikä ulos.





Loppuun kuva kun Minttu on valloittanut itselleen nukkumapaikan kahden tyynyn päältä meidän sängystä :) Muutenkin nykyisin ainakin aamusta nukkuu mielellään ihan kasvojen lähellä.


perjantai 2. elokuuta 2013

Agilityä perjantain ratoksi

Tänään oli vuorossa treenit Pärnävaaran hallilla. Mulla oli eilen illalla pitkästä aikaa migreenikohtaus ja tänäänkin pää on tuntunut hieman normaalia raskaammalta. Ajattelin ettei ajatus välttämättä kulje kovin hyvin. Ihan kivasti kuitenkin meni. Tein yhdistelmää hyppy-hyppy ja takaakierto-hyppy-putki. Aluksi meinas taas olla vaikeuksia putken kans mut kyllä se siitä lähti sujumaan. Sit kokeilin erilaisia hyppy-yhdistelmiä pujotellen ja aika kivasti Minttu meni minne halusin. Jotenkin vaan vaikka se innostuneena aloittaa treenit ja tekee aluksi hyvin, niin hieman turhan nopeesti innostus tuntuu lopahtavan. Tässä pitää mennä itseensä ja miettiä miten saisin motivoitua koiran paremmin. Tänään pidettiin reilusti taukoja että Minttu jaksais paremmin tehdä. Selkeästi kyllä väsyy loppua kohti. Vauhtia sais vaan olla enemmän... Täytyy todeta tämä sama asia jälleen. Tietty oon itekin niin uusi lajin harrastaja ettei kaikkea vielä handlaa, paljon on itselläkin opittavaa. Syksyllä sit toivottavasti jatketaan agilityn jatkokurssilla.

No mutta tänään siis treenailtiin enemmän yksittäisiä juttuja. Puomia pitkästä aikaa ja se tuntui Mintusta olevan hieman arvelluttava. Jos joskus on juossut sen kovaa ja epäröimättä niin nyt hitaasti ja epäillen. Keinu meni aika kivasti, Minttu on selkeästi hiffannut tekniikkaa, että keskivaiheella pitää vähän hidastaa ja odottaa että toinen pää laskeutuu. Oikein hienosti meni keinu tänään ja malttoi muutaman kerran kontaktilla odottaa kunnes vapautuskäsky tuli.

Lapset oli mukana ja innostuivat hekin Mintun kanssa tekemään esteitä. Parasta oli kun tein Mintun kanssa tuota alun yhdistelmää ja Joona kävi kysymässä miten siinä pitäisi tehdä. Otti nakin käteen ja lähti Mintun kans tekemään, kun olivat tehneet niin tuli mun luokse sanoen: "äiti,  näin se pitäis tehdä..." Ei voinut olla nauramatta, on se helppoa kun sen osaa. Joona innostui ja nakki kädessä vei Minttua esteeltä toiselle, Minttu tuli kiltisti nakin perässä. Hyvin on Joona kuunnellut mun käskytystä kun kaikki käskyt meni ihan oikein. Sitten oli Camillankin vuoro tehdä Mintun kans. Loppuaika menikin siihen kun lapset tekivät ja mukavahan se on seurata sitä kun haluavat Mintun kans touhuta.

Lopussa sit moikattiin Kerttua ja kyllä oli pieni taas innoissaan. Muutama kuva loppuunn touhuista vaikka laatu onkin mitä on :/




Illalla lähdin vielä bodypumpiin itsekin treenaamaan. Hyvä treeni olikin, kyllä lihakset saa aikamoiseen pumppiin nimensä mukaisesti. Välillä tuntui vähän vaikealta ja sinä kohtaa ohjasjsn tsemppaus on kyllä äärimmäisen tärkeetä. Miten musta tuntui,  että juuri tänään ohjaaja katsoi mua ja sitten kuuluikin jo "jaksat kyllä, se on päästä kiinni, jalat auttaa jne..." No joo, tiiä häntä mut kyllähän varmaan salia ja pumpia ei kannattais tehdä peräkkäisinä päivinä.