lauantai 18. lokakuuta 2014

Mintun sterilisaatio

Maanantaina 13.10. oli jännä päivä, Mintun sterilisaatio. Päädyttiin sterilisaatioon, koska ei aiota teettää pentuja Mintulla ja kohtutulehduksen riski on olemassa jos ei sterilisoi. Lisäksi miehen veljen uroskoira on aina kyläilemässä kesällä ja jouluna täällä ja Mintun juoksut on sattuneet just samaan aikaan. Kesälläkin oli kurjaa kun viimeisenä lomapäivänä vasta koirat pääsivät leikkimään ja silloinkin  piti kuitenkin vielä vahtia tarkasti. Ja olihan se aikamoista koirien kiusaamista kun aluksi yritettiin kyläilyä ja ei se vaan onnistunu ollenkaan kun toinen yrittää nousta selkään ja toinen vaan työntää takapuoltaan eteen.

Olin siis suunnitellut sterilisaation tälle syyslomaviikolle kun olen itse lomalla ja voin olla alussa hoitamassa. Aamulla ei saanut enää ruokkia Minttua, aika oli klo 12. Minttu oli aamulla hieman ihmeissään kun ei omaa ruokaa tule, isi ei annakaan joka-aamuista juustopalaa eikä mamikaan anna raejuustopurkkia nuoltavaksi. Tyytyi kuitenkin kohtaloonsa narisematta ;) Lenkitin Mintun aamulla ja teki tarpeensa, käytin myös ennen lähtöä pienellä pisulenkillä. Minua alkoi kyllä siinä aamun mittaan jännittämään... Minttuhan aavisti jo, että kohta lähdetään jonnekin.








Kun otin kuljetuskopan, alkoi innokas haukkuminen, yleensä saman reaktion saa aikaan treenireppu. Minttu luuli varmaan pääsevänsä agilityyn. Innoissaan hyppäsi auton kyytiin ja odotteli siellä kun kävin vielä sisällä.






Ajelin Karsikkoon Martinan vastaanotolle ja vaikka oltiin jo hyvissä ajoin, oli Martina vastassa jo. Minttu puntarille ja painoa tasan 7kg. Kopan Martina otti ja siirsi huoneeseen, missä Minttu piti nostaa tutkimuspöydälle. Kysyi haluanko että Minttu rauhoittuu koppaan vai syliin, syliin halusin tietenkin. Laittoi Mintulle piikin ja menin odottelemaan vastaanottoaulaan. Pikkuhiljaa alkoi Minttu hyytymään ja jalat alkoi vaoisten pettää alta. Martina tuli katsomaan ja koska Minttu oli jo puolinukuksissa, pyysi sitten siirtymään leikkaustilaan.



Laskin Mintun pöydälle ja Martina laittoi jalkaan kiristysnauhan ja tippaneulan ja letkun. Sanoi, että Minttu alkaa olla nukuksissa ja käänsi selälleen, mutta Minttuhan yritti vielä ponkaista ylös, ei ihan nukuksissa vielä ollutkaan. Sitten oli minun aika lähteä, mutta tuon pienen ponkaisun jälkeen oli pakko kysäistä ja varmistaa, että nukkuuhan Minttu kohta. Niin sitten lähdin ja jätin mussukan sinne, kahden tunnin päästä saisi mennä hakemaan. Kävin kirjastossa palauttamassa kirjoja ja menin salille. Ajattelin, että parempi treenata niin ei ajatukset ole niin kiinni leikkauksessa. Välillä toki putkahti mieleen, että mitenkähän Mintulla menee.

Kun menin vastaanotolle, maksoin leikkauksen, sain kipulääkkeen ja antibiootit ja hoito-ohjeet. Agilitystä taukoa tulisi kolmisen viikkoa. Illalla saisi antaa ruokaa ja vettä pitäisi saada juomaan. Ulkona saisi käysä tarpeilla ja kolme päivää sidetaitos voisi olla haavan päällä. Tietenkään koira ei saa nuolla haavaa. Kauluri Mintulla olikin päässä ja Minttu pötkötteli kopassa tokkuraisena fleeepeiton alla. Silmiä availi kun kosketin kuonoa. Lääkkeitä Minttu oli saanut ja ensimmäisen kipulääkkeen saisin antaa seuraavana päivänä aamuyöstä. Kipuun lääkettä n. 5 päivää ja antibioottia hieman pidempi kuuri. Ajelin oikein varovaisesti kotiin ettei töyssyt sun muut tuntuisi pahalta. Kotona Minttu saikin pötkötellä ihan rauhassa kopassa. Välillä kävin katsomassa, silittelemässä ja juttelemassa. Yhden kerran inahti minulle kuin vastaukseksi, mutta ei yrittänyt liikkua tai nousta.





Kun ovi kävi puoli 5 maissa ja mies tuli töistä kotiin, Minttu ponnahti salamana ylös ja oli menossa vastaan, kunnes tajus että hetkinen, en olekaan ihan kunnossa... Kipitteli omaan petiinsä ja siinä istuksi hetken ja keräili itseään, kunnes pötkähti siihen lepäämään. Lapset olivat loman vietossa mummin ja ukin luona, jälkikäteen ajatellen ihan hyvä, niin Minttu sai ihan rauhassa levätä ja toipua. Olin laittanut aamulla patjan olohuoneen lattialle, missä sitten nukkuisin Mintun kanssa ensimmäiset yöt.






Meidän sänky yläkerrassa on niin korkea ettei uskalla sinne viedä ja portaisiin en vielä aluksi päästä. Siihen patjalle Minttukin sitten tuli pötköttelemään. Vettä ei halunnut ottaa ja minä lääkeruiskulla vähän väliä kokeilin ja annoin väkisinkin vettä suuhun. Ruoka maistui jo illalla kun kädestä syötin. Pissillä Minttu kävi illalla jo useita kertoja ja kakatkin teki, koppaan oli pienen kikkareen tehnyt jossain vaiheessa leikkauksen jälkeen.






Kauluria Minttu vierasti ja olin varautunut vauvan bodyn kanssa, että se olisi Mintulla päällä. Kävin itse kirpparilta ostamassa ja sain treenikaverilta muutaman. Tein hännälle reiän ja leikkasin hihat pois. Aluksi Minttu oudoksui bodyakin ja varmaan häpesikin kun sellainen laitetaan päälle. Ajattelin, että yö menisi body päällä paremmin kuin kaulurin kanssa.

















tiistai 14. lokakuuta 2014

Syksyn touhuja

Poks järjesti epäviralliset agilitykisat sunnuntaina 7.9. Olin vähän kahden vaiheilla osallistuisiko vaiko ei. Kilpailuvietti ei niin suuri oo tällä hetkellä, mutta koska omat treenit ois ollu samana päivänä illalla ja sää oli huippu, ajattelin sit että samahan se on mennä kisailemaan (eikä tarvii illalla niin myöhään lähteä enää treeneihin). Harjoituksen kannalta otettiin ja kun epävirallisia kisoja järjestetään harvemmin, treenit on kuitenkin joka viikko. Osallistuttiin siis mölliradalle ja kilpailevien radalle. Osallistujia oli aika kivasti, paljon enemmän kuin edellisissä Joan mölleissä. Rataan tutustuminen oli jokaisella luokalla erikseen koska kilpailijoita oli tosiaan sen verran paljon. Radat ei olleet kovin vaikeita. Mölliradalla vauhtiakin oli ihan kivasti, kilpailevien radalla oli hieman hitaampi vauhti. Kuitenkin, jos nyt oikein muistan, niin sijoituttiin palkintosijoille kilpailevien radalla, koska saatiin nollatulos. Mölliradallakin nolla, mutta muut oli nopeampia. 

Meillä alkoi syyskuun alussa taas ohjatut treenit. On mukavaa kun saa taas palautetta omasta tekemisestä ja koiran tekemisestä, vinkkejä tekemiseen. Ollaan aloiteltu ihan kevyesti tekemällä ratoja ja aina esiinnousevien ohjauskuvioiden perusteella tehty kokeiluja miten erilaiset ohjaukset toimii. Yhden harjoituskerran aiheena oli kontaktitreenit. Kouluttajalla oli naksu, namialusta ja namit ja tehtiin ensin puomia. Laitoin normaalisti Mintun puomille ja lopussa pinta-käsky, mun piti jatkaa matkaa katsomatta taakse ja jos Minttu jäi kontaktille, kouluttaja naksautti ja antoi palkan. Ensin harjoiteltiin tätä yksittäin ja sitten lisättiin loppuun putki ja alkuun hyppy. Muutamia virheitä tuli, mutta kaikenkaikkiaan ihan huiput kontaktit Mintulla oli puomilla. A-este olikin sitten vähän vaikeampi ja se ei mennyt ihan niin hyvin, saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia. Kontaktitreenausta olisi hyvä tehdä kaverin kanssa, koska sain vähän satikutia, kun tein itsenäisesti treenin lopussa ja koko ideahan vesittyy jos mie itse käännyn ja annan koiralle apuja. Koiran pitää osata jäädä siihen kun minä jatkan matkaani. Taas en tajunnu itse yhtään ja onneksi kouluttajamme huomasi sen ja antoi heti palautetta. 

Poks järjesti syyskuussa kaksipäiväiset agilityn kilpailut, joissa ratkaistiin piirinmestaruuksia. Olin yhden lauantaipäivän klo 9-20 talkoilemassa. Olin ilmoittautunut ratatyöntekijäksi ja siinä hommassa aloitinkin, mutta sitten ajanoton reistaillessa tarvittiin toinen käsiajanottaja ja minä sitten koko loppupäivän olin kaverina varsinaiselle käsiajanottajalle. Se tehtävä olikin oikeastaan aika kiva. Ratatyöntekijänä sen verran aina väliajat, että olin mukana tekemässä ratoja kun tuli vaihdoksia. Meidän treenikavereitakin oli kisaamassa ja heitä samalla kannustettiin. Aivan mahtavaa oli seurata niin aloittelijoita kuin konkareitakin, paljon oppi ja huomasi mikä ohjaus ei ehkä toiminut ja missä tuli virheitä, myös onnistumiset. Vaikka päivä oli pitkä, oli silti mukava olla talkoilemassa. Sunnuntaina en sitten ollut enää hommissa.

Muutamia valokuvia Mintusta:




Siellä näkyy joutsen kun oikein tihrustaa...


Itse olen nyt käynyt treenaamassa 4x vko salilla ja noudattanut Fitfarmin lite in shape ruokavaliota. Kestää yhteensä 10 vkoa ja on tuntunut kyllä hyvältä kaiken kaikkiaan tämä projekti. Lisäksi se rakkauteni Bodycombat kerran viikkoon ja kävelyt Mintun kanssa. Kävin myös Kaislan järjestämällä perinteisellä syysvaelluksella Kolilla. Lapsilla harrastuksensa; Joonalla sähly ja Camillalla ratsastus.









torstai 11. syyskuuta 2014

Täällä taas

Pitkä pitkä kirjotustauko, kun ei vaan oo saanu aikaiseksi eikä oo muistanutkaan. Kesällä Mintulla oli juoksu ja me lomailtiinkin neljä viikkoa agilitystä. Teki kyllä hyvää niin koiralle kuin ohjaajallekin. Mintulle on löytynyt vauhtia hieman enemmän tai oikeestaan paljon enemmän. Ostin uusia palloja ja hienon lampaankarva-vinku-vetolelunkin pelkästään agilitykäyttöön. No, ei oo vinkukarvalelu kiinnostanut, mut pallot on tuoneet kyllä vauhtia koiraan.

Osallistuttiin Saija Mustosen agilitykoulutukseen juoksun jälkeen heinäkuun lopulla. Koulutus oli kyllä tosi hyvä. Aluksi hieman säikähdin kun sain sähköpostiin ratapiirroksen, esteitä oli yli 30. Hui miten pitkä rata, miten sen muistais ja miten Minttu jaksais... Mutta mehän mentiinkin sitä pätkissä, ihan niinkuin harkoissakin. Tärkeimpiä juttuja meille oli, että Minttu haluaa tehdä mun kanssa yhdessä, vauhtia saadaan sillä lisää että mie juoksen koko ajan rinnalla; mulle siis myös juoksutreeniä. Mun vauhti ei saa koslaan pysähtyä, ihan liian helposti itse jumahdan paikalleni ja sit koirakin sekoaa tottakai ja jää ihmettelemään. Ei mitään helppoa sellaisessa pyörityskohdassa kun tuntuu et ei mee itselle perille kuvio millään. Minttu ei myöskään mielellään irtoa minusta poispäin esteelle ja sitä kannattaa meidän harjoitella. Treeniaikaa ei jäänyt yhdelle koirakolle kun 2x7 min, mutta koin koulutuksen silti  oikein hyödylliseksi ja kouluttajan tapa kouluttaa oli oikein miellyttävä ja kannustava.

Kesätreenit oli meillä jaettu kahteen ryhmään, oma kouluttaja oli lomalla ja treenattiin keskenämme. Onneksi päästiin Mintun kans aikaisempaan ryhmään ja jaettiinkin sit minit ja maksit ominaan, yksi medi tais olla molemmissa ryhmissä. Käytännössä paikalla oltiin melkein poikkeuksetta vain minä ja Minttu ja yksi toinen koirakko. Radat rakennettiin itse ja onneksi tällä toisella oli aina mukana joku rata. Helppoja ja ei kovin pitkiä ettei aikaa mennyt siihen liikaa. Hyviä treenejä saatiin tehtyä yleensä aina. Tosin kun meitä oli vain kaksi niin oma vuoro tuli aina tosi nopeesti ja en yleensä ollut treeneissä kuin puolisen tuntia, se riitti oikein hyvin. Mintullakin pysyi vauhti hyvänä kun harjoitukset ei venyneet liian pitkiksi. Tosiaan, vauhtia on tullut kesällä lisää, ehkä koiralle intoa tehdä, mutta vielä hyytyy aika helposti.  Huomasin sen taas kun ohjatut treenit alkoi ja meitä oli enemmän paikalla ja odottamista oli enemmän. Puhuttiinkin jos jaettaisiin ryhmää vielä syksylläkin kahtia. Meidän ohjaajakin sanoi että vauhtia on tullut ja tulee vielö lisää kunhan esteitten suorittamiseen tulee lisää varmuutta. Hypyt on Mintulle jotenkin epävarmoja, hakee paikkaa. Kokeiltiinkin lopuks ihan et laitettiin "ponnarit" (putken puolikkaat korokkeiksi) maahan ja niitten läpi hypyt. Minttu oli ensin hieman ihmeissään et mitäs tää nyt on, mutta huomattavasti vauhdikkaammin meni. Sit kokeiltiin vielä ilman mitään, vain siivekkeitten läpi juoksua. Näitä mun pitäis nyt itsenäisesti treenailla et sais sitä hyppyvarmuutta ja sitä kautta vauhtia.

Oon pohtinut agilitya meidän kohdalla ja jotenkin on tuntunut kesän aikana et pieni väsähdys ehkä tuli (kävinhän mie keväällä tosi tiiviisti). Kilpailemisen ei oo oikeestaan mielihaluja tai tuntuu siltä. Tää voi olla kiva harrastus meille ilman mitään sen kummempaa tavoitetta ja jos vaikka ei Mintusta olekaan kunnon agility-tykiksi, jos se ei vaan syty tän enempää eikä saa vauhtia kinttuihinsa... Oisko se niin kauheeta jos me "vaan" harrastetaan omaks iloks? Ainakin innolla me jatketaan harjoituksia :)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Meidän ensimmäiset epäviralliset agilitykisat

Joalla oli tiistaina 20.7. epäviralliset ailitykisat Pärnävaaralla. Lähdettiin Mintun kanssa hakemaan kokemusta kisatilanteesta ja ajatuksena treenin kannalta, ihan sama miten menee. Ilma oli tosi kuuma ja aurinkoinen, mutta ihmeen hyvin koirat jaksoivat. Mietin ensin mille radalle osallistuisin ja sitten päätin, että kerta ollaan tultu tänne asti, niin mennään kaikkiin: putkiralli, möllirata ja kisaavien rata. Meidän omasta treeniryhmästä oli meidän lisäks neljä muutakin koirakkoa ja kummasti ne tutut ihmiset toi hyvää fiilistä siellä. Aidosti iloittiin toistemme onnistumisista ja tsempattiin toisiamme. Lisäksi mäykyt ja podengo olivat meidän turvana ja toimin valokuvaajana sekä avustavana koiran pitelijänä välillä :)

Ensin oli vuorossa putkiralli. Radalla oli 6 putkea, joita sitten mentiin, numerot 1-10. Rataantutustumisessa alkoi jännitys nousta vaikka siihen mennessä ei ollut jännittänyt ollenkaan. Ensin tuntui, etten muista millään rataa vaikka ei edes vaikea ollut. Jotenkin se jännitys vaan kasvoi ja välillä tuntui, että jalat lähtee alta. Meidän vuoro tuli ja sehän meni hyvin, muistin kaikki oikein ja Minttu teki juuri niinkuin pitikin. Vauhti ei päätä huimannut, mutta tärkeintä oli että kaikki meni oikein sujuvasti ja ilman virheitä. Radan jälkeen oli hyvä fiilis ja jännitys alkoi laskea. Selvisin vaikka jännittikin. Siinä vaiheessa tosin tuntui, että mitä ihmettä ajattelin, kun olen menossa vielä kahdelle radalle... miten ikinä muistan ne, jos jo lyhyt putkiralli aiheutti tällaisen olon...

Nooh, möllirata laitettiin kuntoon ja rataantutustuminen alkoi. Eipä enää oikeastaan jännittänytkään ja huomasin, että ratahan on tosi helppo, suoraa rallattelua vaan :) . Mulle tuli vaan pikkumoka heti alkuun, lähdin just samalla hetkellä menemään kuin tuomari vihelsi pilliin ja sit jotenkin hämäännyin ja pysähdyin, että mitä nyt. Tuomari vaan totesi, että tuomari antaa luvan lähteä ja jatka vaan, mutta kun sattui ihan alussa, niin antoi aloittaa uudestaan. Mintulle on tullut puomin kanssa jotain ongelmia, hyppäs alussa pois, mut onneks sain takasin puomille ja saatiin se tehtyä. Siitä tietääkseni ainoat virhepisteet.

Ajattelin, että olen hullu kun halusin siihen kisaavien rataan, mutta loppujen lopuks se ei paljoa muuttunut mölliradasta, hieman vaikeutta lisää ja kepit tuli pussin tilalle. Rataantutustuminen meni hyvin ja olin innoissani kun pääsin kokeilemaan käytännössä juuri treeneissä treenattua saksalaista. Kaikki menikin tosi kivasti puomille asti ja sit taas alussa täyspysähdys. Onneks tajusin heti, että nyt irtaannuin liian kauaks eteen Mintusta ja palasin viereen ja saatiin hitaasti ja varmasti puomi tehtyä ja rata loppuun. Lopputulos olikin 0 ja sijoituttiin mineissä lopulta toisiksi. Yksi treenikaveri oli hieman meitä nopeampi ja voittivat, mutta se kolmas osallistuja ei saanut 0-tulosta. Oli kiva yllätys, että palkittiin, mutta vielä parempi kokemuksena, treeninä niin minulle kuin Mintullekin. Halli oli ennestään tuttu ja olisi kiva käydä ihan jossain uudessa hallissa, miten siellä onnistuisi. Mutta olin niin tyytyväinen, että tuli lähdettyä ja alun jännityksen jälkeen huomasin kaiken sujuvan oikein hyvin. Tuli jopa fiilis, että miksi en ottanut kisalisenssiä niin olisin voinut käydä ihan vaan kokeilemassa oikeissa kisoissa, eihän siinä mitään häviä. Jätetään asia hautumaan, nyt en ennen kesäkuun alun kisoja ehtinyt tätä muutosta tekemään. Jospa mölliaksaa olis kesän aikana tarjolla vielä jossain!








tiistai 13. toukokuuta 2014

Saksalainen ja viskileikkaus

Treenattiin siis ohjauskuvioista saksalaista ja viskileikkausta. Viskileikkaus näytti niin siistiltä kun kouluttaja näytti miten kuuluisi tehdä, olin ihan fiiliksissä, että päästään sitä kokeilemaan. Saksalainenkin tuntui ihan hyvältä omaan ohjaukseen ja toimi meillä hyvin. Nämä minun ohjauskuvioiden selitykset on varmaan sekavia, mutta kun en ole löytänyt netistä mitään sivustoa, mistä saisin suoraan jonkun viisaamman kirjoittamana ne vaan kopioitua tänne.

Saksalainen meni siten, että koira ohjattiin hypylle takaakierrolla, ohjaajan pitää kääntyä ikäänkuin tehden persjätön hypyn edessä ja ottaa heti koira toisella kädellä jatkamaan rataa. Tässä ei ollut meillä mitään ongelmia, ehdin itse tehdä ohjauksen hyvin ja Minttu hoksasi miten kuuluu mennä. Tätä tuli molempiin suuntiin radalla harjoiteltua.

Viskileikkausta harjoiteltiin kahden hypyn pätkällä, joista toinen oli tavallinen hyppyeste ja toinen oli muuri. Koiran tuli putkesta ohjaajan vasemmalta puolelta, ohjattiin hyppäämään vasemmalla kädellä ja vähän niinkuin takaaleikkauksen idealla vaihdettiin ohjauskättä jääden itse koiran taakse ja ohjattiin koira hyppäämään muuri. Ensin harjoiteltiin muutama kerta siten, että heitettiin namipalkka ensimmäisen hypyn yli ja sitten muurin taakse. Minttu hoksasi tosi nopsaan idean ja oltiinkin varmaan ainoita, jotka sai sen kokonaisuudessaan tehtyä. Hyvä Minttu!

Sunnuntain treenin lopuks tehtiin nopsaan pieni rata, missä saatiin harjoitella näitä ohjauksia.

Kävin tiistain koulutusryhmän treeneissä, missä treenattiin näitä samoja ohjauskuvioita ja tehtiin rataa. Meillä meni tosi hyvin kokonaisuudessaan! Lopussa sitten kokeilin saada Minttuun vähän vauhtia ja tehtiin yksittäisiä esteitä, minkä jälkeen pallo palkkana.

Monen viikon treeneistä yhteiskooste

Treeneistä oon jotain pientä aina aloittanut kirjoittamaan, mutta koska en ole saanut kerta kaikkiaan remontin keskellä aikaiseksi lopetella niitä aloituksia, niin tässä nyt yhteiskoosteena viime viikkojen treeneistä jotain pientä.

Ei oltu eräänä sunnuntaina omissa treeneissä kun tiesin, että maanantaina on mahdollisuus töitten jälkeen päästä hallille. Herätys oli maanantai-aamuna klo 4.40 kun työt alkoi 5.45. Camilla lähti mukaan hallille keppihevosen kanssa ajatuksenaan hyppiä esteitä. Mie hyödynsin heti tilaisuutta ja pyysin Camillaa kuvaamaan videolle meidän suorituksia. Onneks rata oli helppo ja nopeesti katoin sen läpi. Tein ensin alkupätkää muutaman kerran ja sit loppupätkää ja kerrankin pitihän sitä kokeilla koko ratakin useampaan kertaan. Tänään kyllä treenit luisti hyvin ja Minttu teki hyvällä sykkeellä. Oli oikein onnistunut olo treenien jälkeen.

Kohta mennään :)
Eikö tästä kontaktista tuu jo palkkaa?! Hau, hau!!!
En taidakaan tuoda palloa sulle, hähää!

Minttu piileksii putkessa pallon kanssa...
Sitten vielä videota. Kauheta katsoa omia virheitä, mut niistä kyllä oppii. Meinas tulla muistivirhe ja meinasin unohtaa muurin, mut sain korjattua ja Minttu teki ihan oikein. Puomilla sikahyvä kontakti ja kepit meni tosi hyvin, samoin keinu. Eipä tässä pätkässä koira kyllä tee mitään väärin, mie teen turhia nykimisiä ja ohjaan sanallisesti aika paljon (varmaan turhaan jo tässä vaiheessa...) ja vauhtiahan koiralla sais olla hieman enemmän vielä.

Muoks. videon lisääminen ei onnistunut, kokeilen myöhemmin...



Yhden treenin aiheena oli hyppyrata. Kylläpä rataantutustumiseen menikin aikaa ja vielä katsottiin yhdessä joitakin kohtia. Jokainen sai kertoa vuorollaan miten ohjaisi ja sitten katsottiin mitä eri vaihtoehtoja olisi niissä kohdissa. Käännöksiä oli paljon ja esteitten kiertämistä kun olivat lähekkäin. Aluksi tuntui, ettei millään voi  muistaa, mutta kyllä sitä vaan sai kuitenkin painettua mieleensä. Tehtiin kahdessa osassa, ensin alku ja sitten loppupätkä. Meilläpä ei oikeastaan ollut mitään ihmeempää, yllättävän hyvin Minttu meni. Lähinnä kiinnitettiin huomiota, että tehtiin pienissä osissa ja lelupalkkaa Mintulle jotta vauhti saatiin pysymään hyvänä.


Käytiin tiistain koulutusryhmän treeneissä, missä aiheena oli kisanomainen harjoitus, pyrkimyksenä saada 0-rata. Jokaisella kellosta katsottuna tietty aika tehdä rataa ja virheestä pillin puhallus ja tekemään alusta. Kyllähän niitä virheitä tuli, mutta myös onnistumisia.


Harjoiteltiin yksissä treeneissä leijeröintiä. LEIJERÖINTI:  Esteen ja ohjauksen välissä on ylimääräinen este, eli ohjataan kauempaa niin että väliin jää este jolle ei kuulu mennä. 

Sain treenistä videopätkän ja se puhukoon puolestaan siitä, millainen rata oli ja mitä tehtiin. Meidän kouluttaja ei ollu tänään, mutta hyvin me saatiin treenattua keskenämme ja autettua toinen toistamme. Hidastahan tuo meidän meno on, mutta ehtiipähän ohjaaja miettiä rauhassa kuvioita.

Muoks. videon lisääminen ei onnistunut :(







maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kepeille eri kulmista

Tänään treenattiin keskittyen keppeihin ja eri sisääntuloihin kepeille. Tärkeää oli että koira ohjautuisi itse kepeille ilman että ohjaajan tarvitsee mennä houkuttelemaan keppien alkuun. Ensin treenattiin siten, että hypyn ja putken kautta kepeille piti mennä takaa umpikulmasta (vai mikä lie se oikea termi). Toisella kierroksella avokulmasta, mikä on kuulemma koiralle vaikeampi. Ohjurit oli auttamassa. Saatiin kaksi vaihtoehtoa, joko mennä koiran vierellä kun lähtee suorittamaan keppejä tai sitten mennä koiran takaa kun lähtenyt kepeille etenemään. Ajattelin kokeilla mennä taakse, mutta kuitenkin jäi kokeilematta tällä kertaa.

Me oltiin ensimmäisenä tänään ja ekana on toisaalta aina haastava tehdä. Aluks tehtiin alkuradan pätkä lämmittelyksi ja siitä jatkettiin sit keppien harjoittelua. Aluks mie menin ihan liian kauaks odottamaan putkesta ja kun seisoin vaan ja yritin ohjata Minttua kepeille nin eihän siitä mitään tullu. Enkä edes ite tajunnu vaan kouluttaja neuvoi ettei vauhti voi pysähtyä vaan putken suulta pitää lähteä yhdessä koiran kanssa keppejä kohti ja siitä ohjata koira kepeille. Pari kertaa tehtiin niin, että kouluttaja palkkasi namilla koiran keppien alkuun ja siitä koira kepeille etenemään. Keppien jälkeen koira mukaan ja putki vielä. Sit ilman nameja ja Minttu meni tosi hienosti, onnistuttiin monta kertaa ja saatiin kehuja!

Toinen pätkä, avokulmassa kepeille, sama homma aluksi, että palkka aluksi koiralle keppien alkuun ja sitten ilman ja Minttu hoksas homman niin hienosti!  Taas saatiin kehuja ja oli niin hyvä mieli hyvistä suorituksista!