Kun otin kuljetuskopan, alkoi innokas haukkuminen, yleensä saman reaktion saa aikaan treenireppu. Minttu luuli varmaan pääsevänsä agilityyn. Innoissaan hyppäsi auton kyytiin ja odotteli siellä kun kävin vielä sisällä.
Ajelin Karsikkoon Martinan vastaanotolle ja vaikka oltiin jo hyvissä ajoin, oli Martina vastassa jo. Minttu puntarille ja painoa tasan 7kg. Kopan Martina otti ja siirsi huoneeseen, missä Minttu piti nostaa tutkimuspöydälle. Kysyi haluanko että Minttu rauhoittuu koppaan vai syliin, syliin halusin tietenkin. Laittoi Mintulle piikin ja menin odottelemaan vastaanottoaulaan. Pikkuhiljaa alkoi Minttu hyytymään ja jalat alkoi vaoisten pettää alta. Martina tuli katsomaan ja koska Minttu oli jo puolinukuksissa, pyysi sitten siirtymään leikkaustilaan.
Laskin Mintun pöydälle ja Martina laittoi jalkaan kiristysnauhan ja tippaneulan ja letkun. Sanoi, että Minttu alkaa olla nukuksissa ja käänsi selälleen, mutta Minttuhan yritti vielä ponkaista ylös, ei ihan nukuksissa vielä ollutkaan. Sitten oli minun aika lähteä, mutta tuon pienen ponkaisun jälkeen oli pakko kysäistä ja varmistaa, että nukkuuhan Minttu kohta. Niin sitten lähdin ja jätin mussukan sinne, kahden tunnin päästä saisi mennä hakemaan. Kävin kirjastossa palauttamassa kirjoja ja menin salille. Ajattelin, että parempi treenata niin ei ajatukset ole niin kiinni leikkauksessa. Välillä toki putkahti mieleen, että mitenkähän Mintulla menee.
Kauluria Minttu vierasti ja olin varautunut vauvan bodyn kanssa, että se olisi Mintulla päällä. Kävin itse kirpparilta ostamassa ja sain treenikaverilta muutaman. Tein hännälle reiän ja leikkasin hihat pois. Aluksi Minttu oudoksui bodyakin ja varmaan häpesikin kun sellainen laitetaan päälle. Ajattelin, että yö menisi body päällä paremmin kuin kaulurin kanssa.




































